maaliskuu 31, 2008 klo 5:26 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia)
Voikukat ja muutkin kukkivat tienvieruksilla, aurinko paistelee lämpimästi sadekuurojen lomassa ja tällekin viikolle on luvattu 15 astetta usealle päivälle. Aikas ihanaa!
Opettajani Mary totesi tänään että näytän loman jälkeen levänneeltä ja hyvinruokitulta. Äiti taisit onnistua 
maaliskuu 24, 2008 klo 9:59 ip (Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia)
Pyhä Patrick (iiriksi Naomh Pádraig, engl. Saint Patrick) (kuoli viimeistään 493) on Irlannin suojeluspyhimys, jonka ansioksi on nimetty kristinuskon vakiinnuttaminen Irlantiin 400-luvulla. (Wikipedia) Pyhän Patrickin päivää vietetään eri puolilla Irlantia, 17.3. joka oli tänä vuonna maanantai. Kuulemieni tarinoiden mukaan pienimmissäkin kylissä on kulkue, jossa kylän asukkaat kävelevät siitä kylän pubista toiseen. Dublin oli pullollaan turisteja, ja itse pääjuhlapäivänä oli kahden tunnin mittainen paraati joka kulki läpi suurimpien katujen, sekä musiikki/tanssitilaisuus jossa oli tietystikkin kuultavana irlantilaista kansanmussiikkia.
Nutrition Partyt olivat St. Patrickia edeltävällä viikolla. Kuvassa meidän luokka.
St. Patrick’s dayn paraati oli täynnä soittokuntia…
Kaduilla oli erilaisia esityksiä koko viikonlopun.
Ja ihmiset olivat sonnustautuneet Irlannin väreihin, ulkomaalaiset tietysti kaikkein innokkaimmin…
maaliskuu 15, 2008 klo 4:12 ap (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)
Alkujärkytyksen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että irlantilaisten aksentti on mielestäni erittäin pehmeä ja kaunis. Akateemisessa maailmassa, jossa olen irlantilaisten kanssa ollut eniten tekemisissä, monien mahdollinen kotipaikalta peräisin oleva aksentti on varmasti enemmän tai vähemmän tasoittunut. Onhan niitä vääntäjiäkin maalla matkustellessa kuultu, mutta periaatteessa tähän irkkupuheeseen totuttuani olen sitä mieltä, että se on paras mahdollinen aksentti millä englantia voi maailmassa puhua. Esimerkiksi sanojen lopussa olevat T -kirjaimet ääntyvät pehmeän kauniisti enemmänkin S -kirjaimiksi.
Kahtena peräkkäisenä iltana olen kuitenkin löytänyt itseni kuuntelemassa irlantilaisten poikien/miesten smalltalkia, ensimmäisenä iltana Nutrition Partyissa, ja toisena lempipubissani. Kummallakin kerralla mulle on tullut tunne, että katselen ulkopuolelta hassua näytelmää jossa ihmiset puhuvat hassusti erittäin hassulla aksentilla. Että eikai ne nyt OIKEASTI, TOSISSAAN voi puhua NOIN!!! Esimerkiksi nesteiden (oluen) mittayksikkönä käytettävä “paint” ääntyy jokseenkin: [phoint].
Ennen viimeviikkoista käytännön tenttiäni pelkäsin, että joutuisin tekemään ruokavaliokyselyn joltakin donegalilaiselta (Irlantiin kuuluva alue siellä Pohjois-Irlannin länsipuolella) maalaismieheltä. He kuulema vääntävät tervehtiessään “How are you?” -kysymyksen: “Haijja?” Jos joskus saatte jostakin käsiinne muuten irlantilaisen “Garage” -nimisen leffan, katsokaa ihmessä. Onni on, että kyseisessä Kaurismäki -tyylisessä leffassa ei paljon puhuta, muuten olisi suomalainen kyllä pudonnut juonen kärryiltä alta aikayksikön.
Mitä lie kohteliaisuutta, mutta itse irlantilaisia lukuunottamatta muut brittejä myöten ovat sanoneet minulle että kuulostan irkulta. Kohteliaisuutena olen sen todellakin ottanut, mutta enää en tiedä mitä siitä ajattelisi 
Vielä kun oppisi luontevasti kiittäessä sanomaan “Thanks a million”!!
maaliskuu 13, 2008 klo 12:20 ap (Kuvia)
Siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa nähdä, miten asun:
Talomme. Meidän puolisko on tuo lähempänä oleva, ja minun ikkuna toinen oikealta ylärivistössä.
maaliskuu 13, 2008 klo 12:02 ap (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia)
Blogini oli wordpressmagazine.se :n “Finlands 100 populäraste wordpress -bloggar” listalla, joten päätin että on jälleen aika päivittää uusia kuvia viime viikkojen tekemistäni. Mikä lie kyseisen ruotsalaissivuston kriteeri blogin suosion mittaamiselle, koska en olettaisi blogini sinne yltävän noin 20 ihmisen päivittäisellä kävijämäärällään. Ihmiset usein paljastavat blogeissaan, millä hakusanoilla niihin on löydetty. Minun edellisen viikon kattavalla listalla on: yleinen luulotauti, luulotauti, Malahide linna, kielikukkasia, proteiinia kipeänä, saksalainen stereotypia, tapetti, irlantilaiset typeriä, asun Dublinissa, suomalaista ruokaa Dublinissa, lämpötilaennätys, one tuulilasi. Mutta sitten asiaan…
Lea, Jenna ja Taru lomailivat Dublinissa viikonpuolikkaan. Tässä Killineyn biitsi…
maaliskuu 8, 2008 klo 12:38 ip (Opiskelu)
Käytännön tentin nimittäin, eilen. En olisi uskaltanut/pystynyt tekemään sitä tänne tullessani, joten voin nyt todeta kielitaitoni kehittyneen. Hoplaa!!!
maaliskuu 4, 2008 klo 10:14 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Hassua)
Halusin tänään imuroida, mutten voinut, sillä imurin pölypussi oli täynnä eikä talossa ollut uusia. Saksalainen kämppikseni oli huomannut tämän aijemmin, muttei voinut ostaa uusia, koska LIDLissä ei ole niitä myytävänä. (Tähän väliin todettakoon, että LIDL ei itseasiassa ole lähin kauppa, vaan myös hänen koulumatkan varrella on kätevämmin brittiläiseen ketjuun kuuluva halpamarketti.) Viimeksi kun astianpesuaine oli loppu, oli saman ihmisen vuoro ostaa sitä, mutta koska oli lauantai ja hän kuulema oli menossa ostoksille seuraavan kerran tiistaina, joku muu osti seuraavan pullon ainetta ja hän kantoi kortensa kekoon sitten ostospäivänä. Onkos joku joskus stereotyyppisesti kuvannut saksalaisia järjestelmällisiksi tai joustamattomiksi…?
Ja sitten pitänee kertoa jotain hyvääkin. Yleensä täällä tapaamani saksalaiset ovat halukkaita puhumaan englantia (toisin kuin eteläiset naapurinsa, sarjassamme stereotypioita ranskalaisista), ja vieläpä puhuvat sitä kohtuu sujuvasti. Keittiömme näyttää tyttö-, eikä poikatalon keittiöltä. Ehkä suomalainenkin huumori on jotenkin jäykkää ja tylsää tai sitten saksalainenkaan ei ole sitä, mutta oikeasti he ovat ihan hauskoja. Kahden saksalaisen läsnäolo talossamme tekee ehdottomasti siitä erityisen, sillä vain täällä voit aamulla herätä siihen kimakkaan ääneen kun kaksi miestä huutelee toisiaan vanhanaikaisella saksalaisella naisten nimellä. “[Papsiiiii!!!!]“
helmikuu 29, 2008 klo 8:26 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia)
6.00 Heräsin kadulta tulevaan meteliin. Mietin, ovatko britit miehittäneet Dublinin vai lentokone tehnyt pakkolaskun kadullemme. Kyseessä oli kuitenkin taloamme lyllerrysvauhdilla ohittava telaketjuinen kaivinkone. Ah sitä musiikkia, kun telaketjun hampaat kolisivat asfalttia vasten.
7.00 Nukuin.
8.oo Olin torkkunut herätyskelloni kanssa noin 30 min, käynyt pesemässä hampaani ja todennut, että mulla on kipeä olo. Lähettänyt luokkatoverilleni viestin, että toimitan ihopoimumittauslaitteet hänelle myöhemmin. Rakennusmiehet tulivat töihin tien toiselle puolelle, joten laitoin korvatulpat korviini ja jatkoin unia.
9.oo ja 10.00 Nukuin.
11.oo Olin herännyt, ja todennut, etten edelleenkään voi hyvin. Yritin metsästää kuumemittaria asuintovereiltani – turhaan. Päätin, että opiskelen tänään, jos kerran jään kotiin.
12.00 Puhuin Bennyn kanssa Skypessä. Kirjoittelin Anun kanssa messengerissä. Meillä on mitä todennäköisimmin toinenkin festarikeikka ensi kesälle – jihuu!!! Minun teki mieli leikkelemakkaraa. Yih. Tämän himotuksen, jollaista en ole kohdannut viimeiseen viiteen vuoteen, pistän kipeänäolon ja siihenastisen syömättömyyden piikkiin. Syön yleensä suht säännöllisesti, ja vatsani on tottunut vastaanottamaan näihin aikoihin jo toista ateriaa.
13.00 Söin aamupuuroa. Puhuin Erjan kanssa messengerissä.
14.00 Menin palauttamaan ihopoimumittaushärvelit Lisalle viereiselle juna-asemalle ja läksin kauppaan – edelleen kipeä olo. Menin Tescoon ruokaostoksille. Jos on kipeänä, saa syödä mitä herkkuja tahtoo, eikös? Tai siis niitä pitää syödä, vaik olisi paha olo. Ostin järkevien asioiden lisäksi hillotäytteisiä torttuja, vaikka en edes tykkää hillosta. Oon monesti halunnut maistaa niitä. Ostin myös juustoa, vaikka ajatus siitä ällötti. Mutta yleensä tekee mieli juustoa (paitsi ei cheddaria, yök), joten ostin sitä ihan sen perusteella.
15. Tekstasin toiselle luokkatoverilleni Jeanille, etten pääse hänen 21-vuotispirskeisiin tänään, koska oon kipeänä. Talosta poistuminen ei tuota tuskaa, mutta discomeininki varmasti tuottaisi nyt. Emmekä ole ollenkaan niin läheisiä kavereita, että mulla olisi velvollisuus olla ko. juhlissa, vaikka mielelläni olisin mennytkin. 21-vuotiset vaan tuppaavat täällä olemaan oikeat megabileet toisinaan. Nämä olisi olleet yhdessä keskustan hotellissa. Söin hillotorttuja, ja totesin etten todellakaan tykkää hillosta. Pohja oli kuitenkin gluteenittomaksi leivonnaiseksi onnistuneen lehtevä ja voitaikinamainen. Kaavin hillot pois ja pistin banaaninpalan ja jugurttia tilalle. Oli parempaa. Voin pahoin hillosta.
16. Puhuin äidin kanssa skypessä ja laitoin ruokaa. Söin kikherneitä juuston sijaan.
17. Istuin ranskalaiskämppisteni Constancen ja Clairen sekä heidän vieraan kanssa keittiössä juomassa teetä, ihan vain siitä ilosta että viimeinkin näin livenä talossa jonkun ihmisen. Pohdin, jaksaisinko synttärien sijaan kuitenkin vaihtarien kanssa illalla leffaan. Ne menevät kuitenkin sen jälkeen kaljalle, muttamutta, voisinhan minä tulla leffan jälkeen suoraan kotiin. Juno:lla oli kuitenkin Oscarehdokkuuksiakin, joten hyvä leffa sen täytyy olla. Katsoin kyllä Oscargaalaa, mutta olin kiinnostuneempi ihmisten pukeutumisesta kuin palkinnonsaajista, joten en muista saiko se niitä.
18. Jotta edelleen voisin välttää opiskelua, päätin kirjoittaa blogiini jotain.
19. Söin lisää, mikä on tietysti erittäin järvkevää jos voin pahoin. Ja päätin mennä leffaan, jotta tuulettuisin vähän lisää ulos talosta. Kaljalle/siiderille en kyllä mene, vaan tulen leffan loputtua kotiin. Mietin, pitäisikö mun nyt kosia jotakuta karkauspäivän kunniaksi? En pysty kuvittelemaan Bennyä hamekangaskauppaan, joten jätin idean sikseen. Neljä vuotta sitten taisin hienon intialaisen kankaan toivossa kosia tekstiviestillä Aasiassa matkaillutta tuttavaani. Lupauksesta huolimatta sitä kangasta ei koskaan kuulunut. Opiskelin vähän. Opettelin, minkäkokoisia annoksia tulisi saada päivässä viljatuotteita vähintään kuusi, kasvi- ja hedelmäryhmää vähintään viisi, maitotuotteita kolme sekä lihatuotteita ja niiden vaihtoehtoja 2. Hoplaa, tunsin itseni ahkeraksi ihmiseksi, enkä suinkaan tyhjäksi lorvijaksi joka viettää päivänsä käyttämättä minuuttiakaan mihinkään työntekoon.
helmikuu 28, 2008 klo 3:03 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia, Hassua, Opiskelu)
Piiiiitkä aika edellisestä blogimerkinnästä. Jotain kuviakin olisi taas laitettavaksi.
Olen sairastanut kaksi nuhaa/flunssaa viimeisen 6 viikon aikana, ja tänään tuntui taas siltä että saattaisi olla uusi tulossa. Kalaöljyä naamariin vain, sillä ne on pysyneet poissa ennenkin. Jos en vegetarismisyistä välttelisi liivatetta, ottaisin ne kapseleina, mutta nyt turvaudun makuhaitoista huolimatta öljyyn.
Helsinginvieraiden lisäksi odottelen ensi viikolle käytännön koetta. Minun tulee osata tehdä ruokavaliokysely, laskea sen proteiini- ja energiasisältö, antaa perusneuvoja ruokapyramidin mukaiseen ruokavalioon sekä mitata vyötärön- ja käsivarrenympäryksiä sekä ihopoimuja rasvaprosenttia varten. Tätä varten tulee osata 120 ruoan keskimääräiset annoskoot, sekä näiden annosten energia- ja proteiinisisällöt. Olen siis viettänyt laatuaikaa googlaten, miltä näyttäisi “pihvi- ja munuaispiiras” tai “vanukkaiden kuningatar”, jotta tietäisin minkämoisessa ruokalajissa nyt sitten on 450 kcal ja 12.5g proteiinia 150g:ssa tuotetta. Lisäksi olen yrittänyt rekrytoida asuintovereistani uhreja ihopoimupihtiharjoituksiini.
Benny teki ehkä maailman ihanimmasti ja tuli viime viikolla minua kahden päivän varoitusajalla katsomaan. Ja maaliskuun lopussa olen tulossa taas Suomeen kymmeneksi päiväksi. Melkein kuin ei mitään välimatkaa olisikaan.
Vähäsen harmittaa, kun en viihdy yökerhoissa. Jos viihtyisin, olisin vapaa-ajallakin enemmän tekemisissä luokkatoverieni kanssa ja oppisin ehkä enemmän irlantilaisten elämästä, ja tietysti kieltä. Eilen olin heidän kanssa menossa “hiljaiseen discoon”, jossa ihmiset saa päähänsä luurit, ja musiikki kuuluu sieltä. Harmillisesti liput oli loppuunmyyty, enkä saanut enää omaani ovelta.
Ranskalaisella asuintoverillani Constancella on melko voimakas ranskalainen aksentti, jonka olen todennut olevan monille muille kansallisuuksille se kaikkein vaikeimmin ymmärrettävä. Monesti asetelma on siis se, että hän kysyy minulta, miten jotakin lausutaan, ja minä kerron sikäli mikäli siitä jotain suomalaisine aksentteineni tiedän. Kuitenkin viime viikonloppuna olimme pubissa, ja minä pyysin mehua. Kysyin tarjoilijalta “Do you have juice?”. Tarjoilija ihmeissään katsoi minua, ja pyysi toistamaan. Toistin, jonka jälkeen hän osoitti kenkiään ja totesi “Yes, I have shoes. Why?” Constance pelasti minut: “She wants JUICE.” Baarimikko: “Oh, you want juice!”
On yleisesti tiedossa oleva asia, että vaihtarit lihovat. Eilen kävin vaa’alla, koska luokkatoverini halusi harjoitella punnitsemista käytännön koetta varten, ja kappas, kaksi kiloa oli tullut lisää. Eipä se minuu haittaa, tiedän että voisi tulla enemmänkin, mutta hiukan oon miettinyt että taidan nykyisin aina viihtyä sammareissa kun farkut ovat alkaneet kiristää…
Mahtiuutinen on, että olen aloittanut sean-nos tanssitunnit. Kyseessä ei ole aivan riverdance, mutta perinteinen irlantilainen tanssi kuitenkin jossa kengät kopisevat ja kokemattomalla tanssijalla on seuraavana päivänä pohkeet, nilkat ja polvet tulessa. Ihan huippuhauskaa! Tunnit pidetään Gaelin kielen keskuksessa, joten opettaja puhuu puolet ajasta Gaeilgea. Pieni eksotiikan häivähdys tässä jo tutuksi tulleessa kaupungissa.
Oon miettinyt, mikä mun englannin kielessäni on vialla. Mielestäni puhun suht sujuvasti, muut ihmiset aina sanoo että kylläpä puhut hyvin ja onpa sulla irlantilainen aksentti (tätä jälkimmäistä eivät itse irlantilaiset kyllä siis todellakaan sano, vaan ne muut). Nyt aloitin englannin tunnit, ja olen kertalaakista siellä ihan pihalla. Sanastoni on kertakaikkisen huono, enkä osaa lauseenmuodostuksen kielioppisääntöjä. Niin, taisin aikanaa kirjoittaa enkusta sen B:n, mikä oli ihan mahtisuoritus koska pelkäsin jopa reputtavani. Tässä muistelen en-niinkään-lämmöllä lukioaikaista englanninopettajaani, joka pisti kuuntelunauhan pyörimään ja torkkui itse pöytänsä ääressä sen ajan, sekä sitä miten päätin panostaa matematiikkaan ja kemiaan sen sijaan että olisin avannut englanninkirjoja kotonani.
Lentokentälle vierailijoita saattaessani tai sieltä hakiessani olen myös miettinyt, miltä tuntuu lähteä täältä sitten vuoden lopussa. Vaikkakaan minusta ei tunnu siltä, että tämä olisi elämäni huippukokemus, on se kokemus huippuhetkineen silti, ja tällä hetkellä sanoisin kotiutuneeni tänne ihan hyvin. Lähteminen tulee siis olemaan haikeaa. Vaikka kaipaankin Suomeen aika ajoin. Mutta, kaikki aikanaan. 3 kk jäljellä, ainakin
helmikuu 11, 2008 klo 12:30 ap (Kuvia, Matkustelua, Musiikki)
Äiti ja isä viettivät viikon Dublinissa tammikuun lopussa.
Guinnesin tehtaan yläkerroksen baari ja näkymä Dublinin yli
Helmikuun ensimmäisen viikonlopun vietin niin ikään Pohjois-Irlannin puolella, co. Fermanaghissa. Hare Krishna -liikkeen omistamalla Inish Rath -saarella oli rento tunnelma,. Vaikka ruokaa sai vain kahdesti päivässä tekivä mukavat ihmiset, aamuiset joogatunnit ja hengitysharjoitukset sekä rauhallinen ympäristö tehtävänsä ja palasin sunnuntaina Dubliniin rentoutuneena ja onnellisena, pohtien: miksi ihmeessä en joogaa enemmän???
Tänään tulin Corkista tradsoc:in (kansanmusiikkikerhon) reissulta. Viikonloppu oli hyvin erilainen kuin joogaviikonloppu, mutta tapasin mukavia ranskalaisvaihtareita, workshopista löysin irkkutanssitunteja Dublinista, kuulin mahtavata mussiikkia ja ehdin katsella Corkia vähän paremmin kuin edellisellä läpiajolla.
Blarney Castle, jonka ylikerroksessa näkyy aukko josta päänsä alas pistämällä ja…
…pussaamalla siellä olevaa kiveä saa kuulema hyvät puheenlahjat. Anais, Suzanne, Melina ja minä.
Linnan ympäristö on täynnä jos jonkinmoista noitakiveä ja druidiluolaa. Tässä toivomusportaat.
Corkin yliopiston kampuksen rinnalla hieno Trinitymme kalpenee lakananvalkeaksi…
Ja lopuksi kerrottakoon, että viime viikolla täällä oli 15 C lämmintä, eli kesätakilla ja ilmankin tarkeni!
…katuteatteria…
…ja jättiläisilmapalloja.
Huoneeni neljästä eri kulmasta. Dublinin hintatasoa kainostelematta valottaakseni: maksan tästä pienenpienestä huoneesta, omasta (?) vessasta, kahden ihmisen kanssa jaetusta suihkusta ja 8:n ihmisen kanssa jaetusta keittiöstä puolen tunnin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta lähemmäs 5 ja puoli sataa euroa.
Ja tässäpä vielä näkymä huoneeni ikkunasta (lasin läpi otettuna kun ikkuna ei aukea kuin puoliväliin). Toiselle puolen katua nousee jokin armeijalle kuuluva rakennus. Sunnuntaisin rakennusmiehillä on vapaapäivä, ja minä nautin pitkistä unista… 
Croke Park ja gaelic football -ottelu. Kelttiläinen jalkapallo on minun silmissäni jonkinlainen sekoitus jalkapallosta, koripallosta ja ehkä rugbystakin. Ottelun aikana ehkä kolme kertaa kävi näin: kaatunut mies ei enää noussut, pikkuruinen sairaankuljetuskärry ajoi paikalle, vei miehen pois ja kuulutettiin “joukkueesta xxx pelaajan numero xx korvaa pelaaja numero xx”. Asterix -meininkiä?
Jälkkärit intialaisessa ravintolassa. Houkuttelevia? Pääruoat oli oikeasti ihan älyttömän hyviä, mutta näistä jälkkäreistä varsinkin tuo oikeanpuoleinen riisikökkö maistui vedelle. Vasemmanpuoleiset muistuttaa mielestäni perunoita.
Rag week, ja Tradsoc (irlantilaisen kansanmusiikin kerho) soittelemassa Trinity Collegen kampuksella. Me irlantilaista musiikkia soittaa osaamattomat osallistuimme Ceiliin. Kyseessä on irlantilainen ryhmätanssi, jonka saloihin en tosin päässyt kovin syvälle kesken ilottelun yllättäneen sateen sekä tanssipartnerieni taidon korvaavan innon vuoksi. Hauskaa oli joka tapauksessa!
Lea ja juustokakku, Jenna ja Taru DART -junassa.
Tyttöjen kanssa vierailin toisen kerran Kilmainhamin vankilassa. Kiinnostava, ja kammottavakin pala Dublinin ja Irlannin historiaa – suosittelen ehdottomasti kaikille Dublin -turisteille!
Tästä nurmikkoisesta autosta olen jo kauan halunnut ottaa kuvan, ja viimein löysin sen parkkeerattuna enkä aina ajelemassa kameraani karkuun.
Bray – co. Dublin
Giant’s causewaylla kamerani ei jäätävän sään vuoksi toiminut, mutta tässä kuva Derrystä. Teimme siis retken Pohjois-Irlantiin, jossa ostokset maksetaan punnilla ja matkat mitataan maileissa.
Inish Rathille mentiin lautalla. Mennessä oli pimeää, tuulista ja erittäin kylmää – seuraavana aamuna maassa oli 2 cm lunta!!
Joogasimme Hare Krishnojen temppelihuoneessa, joka oli takan ansiosta minun mielestä ainut lämmin huone koko rakennuksessa. Irlantilaiset tuntuivat sensijaan kärsivän liiasta lämmöstä.
Lauantai-iltana askartelimme intiaaniperinteen mukaisen kukin-tehköön-mitä-haluaa-mihin-haluaa mandalan.