Niin pelottavalta kuin kuulostaakin, sähkösuihku on viimaisessa Irlannin talvessa todellinen siunaus. Veden itse lämmittävä pömpeli takaa kuuman suihkun niin kauan kuin vettä vain riittää. Tämä vempain on kuitenkin myös energiantuhlari, ja niinpä yhdessä talossa jossa ensimmäisenä Dublininviikkonani vierailin huonetta katsomassa vuokraemäntä totesi jokaisen olevan päivittäin oikeutettu vain yhteen suihkuun. Joulun jälkeen muuton ansiosta siirryttyäni boilerilla lämmitettävästä suihkuvedestä sähkösuihkuun olen monesti kiittänyt tätä hiustenkuivaajalta kuulostavaa ihanuutta, jonka ansiosta olen kylminä iltoina saanut leikkiä höyrysaunaa suihkukaapissa.
Tenttejä
toukokuu 8, 2008 klo 2:15 ap (Opiskelu)
Tentit alkavat minun osaltani ensi maanantaina. Toinen “lukulomaviikko” on nyt puolessa välissä. Olen ihan tyytyväinen työskentelyyni, useimpina päivinä olen kirjastoon mennessäni onnistunut lukemaan jonkin 4-5 tuntia, mikä on tälle peruslaiskalle opiskelijalle kerrassaan huippusaavutus. Eilen kuitenkin tapasin kirjastossa yhden luokkatoverini, ja ymmärsin, että hän istuu siellä joka päivä 12-21. Hoh. Joko ymmärrätte, mitä tarkoitan sillä että mielestäni täällä ollaan kunnianhimoisia, vai olenko jotenkin poikkeava kun tuollainen lukutahti kuulostaa hurjalta???
Kirjojen parista minua on vetänyt pois aurinkoiset säät (yleensä 19 astetta varjossa, auringossa ?), ja vieressä sijaitseva Phoenix Park. Toivottavasti näitä säitä riittää vielä tenttien jälkeenkin!
Megszentségtelenithetetlenségeskeitekért
toukokuu 6, 2008 klo 12:26 ap (Hassua)
Opin tänään Unkarin kielen pisimmän sanan, kiitos Danielin jonka tapasimme taannoin Corkissa ja johon sattumalta törmäsin uudelleen viikonloppuna. Liekö tämä sana sitten oikea vai keksitty, kun hän ei osannut sille merkitystä selittää sen kummemmin kuin että jotakin uskonnollista on, mutta uskon nyt aijemmin kuulemaani toteamusta jonka mukaan unkari olisi maailman vaikein kieli oppia. Yhteisiäkin sanoja suomen kanssa kuitenkin löytyy: voi (se leivän päälle laitettava) ja tuplavee (W). Lausuminen ei ilmeisesti myöskään poikkea aivan hirvittävästi suomen kielestä (yhteisten kirjainten osalta siis – lukekaahan eteenpäin), joten esimerkiksi englanninkielisten sanojen kirjoitusasu selviää unkarilaiselle lausumalla sanan suomalaisittain, kuten mielestämme kirjoitettu. Yllättävä tieto oli myös, että unkarilaiset oppivat koulussa joitakin suomalaisia sanoja, sukulaiskieliä kun ollaan.
Unkarilaisissa aakkosissa on 39 kirjainta, 10 enemmän kuin suomen ja 13 enemmän kuin englannin vastaavissa, ja näiden aakkosten paperille saamiseen meni syntyperäiseltä puhujaltakin noin 10 minuuttia, koska aina unohtui jotain välistä pois. Kirjoitan 38 kirjaimen listan (yksi kirjain puuttuu edelleen!) vielä tähän, jotta pääsette sovittelemaan aakkoslaulun melodiaan:
A Á B C CS D E É F G GY
H I Í J K L M N
O Ó Ö Ó´ P Q R S SZ T U Ú Ü
X Y V W Z ZS
Lähtöpäivän
toukokuu 4, 2008 klo 11:48 ip (Uncategorized)
olen viimein päättänyt, ja varasin lennon. Tiistaina 3.6. palajan Suomeen.
Rakastaa, ei rakasta
toukokuu 2, 2008 klo 10:29 ip (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)
Muistan, kuinka muutaman vuoden takaisella reilimatkallani Italiassa jenkkityttö sanoi minulle hostellin vessassa hampaita pestessämme “I love your hair!”. Moisesta tunteenpurkauksesta hieman kummastuneena ja huvittuneena kiitiin tietysti kohteliaisuudesta. Kun tämä toistui samalla viikolla myöhemmin toisessa hostellissa, naureskelin poikaystävälleni että mitä ne nyt mun hiuksia oikein rakastaa, vaikka rastani niiden mielestä kivat olisivatkin.
Nämä tapaukset palasivat mieleeni, kun muutama viikko sitten kävelin tämän nykyisen kotikaupunkini, joksi sitä vielä hetken kutsun, keskustassa. Nainen, jolla myös oli rastat, käveli ohitseni ja sanoi tuon samaisen lauseen, johon minä vaistomaisesti reagoin “Thanks, I love yours”.
Tämän naisen hiusten lisäksi rakastan täällä ainakin lempikasvisravintolaani ja siellä tarjolla olevaa itsetehtyä gluteenitonta leipää, suklaata, lempipubiani, irlantilaista tanssia ja musiikkia, talomme vieressä sijaitsevaa puistoa sekä irlannin maaseutua. Mutta vain englannin kielellä. Suomeksi ne ovat vain kivoja.
Kuulumisia
huhtikuu 29, 2008 klo 10:53 ip (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Matkustelua, Musiikki, Opiskelu)
Koska olen viime viikkoina joko ollut iltaisin menossa tai vaihtoehtoisesti katsonut verkosta Desperate Housewiveseja (Täydelliset Naisetkos se Suomessa on?), blogi on ollut hiljainen. Aika lienee kirjoittaa jotakin.
Toissaviikonlopun vietin county Corkissa kansanmusiikkifestareilla, kylän nimi oli Ballydehob. Corkiin kestää Dublinista tarinoiden mukaan “luotettavalla” Aircoach -bussilla aikataulun mukaan 4 tuntia, mutta bussini oli tunnin myöhässä, joten myöhästyin 5 minuutilla jatkoyhteydestä Ballydehobiin. Anna, joka oli tullut viuluineen Limerickistä, odotti minua ja otimme sitten viimeisen bussin. Ensimmäisen yön nukuimme viereisessä kylässä nimeltä Skibbereen, noin 15 km:n matkan päässä. Ystävällisten maalaisirlantilaisten ansiosta emme kuitenkaan joutuneet taksia ottamaan, vaan kyselemällä ja liftaamalla pääsimme kulkemaan kylien välissä. Lauantai-iltana saimme jopa autokyydin 1,5 tunnin ajomatkan päässä olevaan Corkiin. Festarilla osallistuin Sean-nos tanssiworkshopiin ja iltaisin kuuntelimme musiikkia pubeissa, jotka voisivat kokonsa puolesta olla jonkun olohuone. Aivan ihana tunnelma!
Muutamana maanantaina olemme käyneet irkkutanssikurssikaverini kanssa pubissa tanssimassa. Tarkoitus oli vain salaisesti mennä nurkkaan kokeilemaan, mutta tämän pienen paikan muusikot halusivat meidät näkyville tanssimaan. Paikalla ei näemmä ollut Sean-nos -eksperttejä kun näin hyvän vastaanoton saimme…
Taannoin kävin ostamassa metallinpalat tanssikenkieni pohjiin kopistelua varten. Ostin ne Dublinin keskustassa sijaitsevasta kaupasta, jossa minua palveli todella vanha mies. Minulla ei ollut käteistä, ja kysyin, voinko maksaa kortilla. Mies totesi, että kyllä voin, mutta yhtä hyvin voin tuoda rahat sitten jälkikäteen joku kerta ohi kulkeissani. Liekö syynä tähän luottamus asiakkaisiin vaiko se, että ilmeisesti ainut henkilö, joka osasi käyttää luottokorttikonetta kyseisessä kaupassa, oli tuolla hetkellä toista asiakasta palvellut nuorempi myyjä. Aika herttaista kuitenkin.
Viimeiset luentomme olivat viime torstaina, ja eilen aloitin kahden viikon luku-urakan tentteihin. Onni on, että asun vain 10 minuutin kävelymatkan päässä Trinity Collegen mahtavasta lääkätieteen valoisasta ja kattoikkunallisesta kirjastosta, johon kravattikaulaiset lääkäriopiskelijat ja urheiluvaatteissa liikkuvat tulevat fysioterapeutit luovat todellisen tehokkuuden ilmapiirin.
Äiti aina kyselee, joko olen varannut lentolipun kotiin. Oikeassahan se on, olisi aika varata. Mutta vaikka Suomeakin ikävöin, ajatus siitä, että pitäisi päättää, minä päivänä Dublinin lopulta jätän, tuntuu vain niin raskaalta etten ole saanut varatuksi. Täällä on oikeasti tosi kivaa nyt!!!
Look @ case number1 4 2moro, I’ll b there with u! xx
huhtikuu 15, 2008 klo 5:06 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia)
Liekö kielitaidon vai mielikuvituksen kehitystä, että luentomuistiinpanoni ja tekstiviestini ovat alkaneet näyttää yhä enemmän otsikon kaltaiselta.
Riverdance
huhtikuu 10, 2008 klo 11:28 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Musiikki, Opiskelu)
Tanssista innostuneen vaihtaritoverini ansiosta löysin paikan, jossa opetella Riverdance -tyyppistä tanssia. Tänään aloitin kuuden viikon kurssin. Aivan älyttömän kivaa!!! Tänään mentiin kolmijakoisiin jigeihin tarkoitettuja askelia hitaan valssin tempossa, ja mietin siinä kolmen sentin korolla (joka tälle tennaritytölle on paljon) yhdellä jalalla seisoessani ja toista jalkaa heilutellessani, että montakohan vuotta ihmiset yleensä treenaa ennenkuin pystyvät tanssimaan edes hidastempoisin jigin tahtiin? Minä tanssin siis aikanaan lavatansseja varten ostamissani kengissä jotka on mielestäni tuohon ihan ok, mutta autenttiset kengät olisivat sellaiset jotka ovat korotetut sekä kannasta että päkiästäkin, ja päkiään on isketty pohjaan vieriviereen nauloja. Saapi nähdä, mitä pohkeet ja polvet sanovat huomenissa!
Eilen vietin myös ihan hirmuisen hauskan illan soittamassa ja kuuntelemassa Trinityn Trad-societyn jameissa. Naamani varmaan muistutti naantalin aurinkoa, kun osasin ensimmäiset biisit joita porukka alkoi jameissa soittaa
Maanantaina pidin täällä ensimmäistä kertaa onnistuneen esitelmän, huolimatta siitä että sen otsikko oli hydrochlorothiazide jonka jouduin myös monta kertaa esitelmässäni lausumaan. Epäonnistuneempia on sitten minun osalta tulossa todennäköisesti seuraavien viikkojen aikana muutama, sillä olen taasen saanut dietetics -viikkotehtävien vakiparikseni tytön, joka on hirmuisen mukava mutta ei ilmeisesti epäonnistumisen pelossa ole valmis jakamaan minulle minkäänlaista vastuuta. Keittiöryhmässä tämä vielä kävi päinsä kun tekemässä oli 4 muuta, mutta nyt meitä on 2..
Säät ovat vaihdelleet aika paljon, pääsiäislomalta palatessani oli vähintään 15 asteen lämpötiloja ja auringonpaistetta, ja nyttemmin sitä ovat höystäneet olle 10 asteen lämpötilat, hyytävä viima ja myös ajottaiset raekuurot muutaman päivänä. Kevät silti tulee…
Kliinisen kemian tentti
huhtikuu 3, 2008 klo 2:03 ip (Opiskelu)
…ei mennyt kovin hyvin, mutta antaa onneksi vain 20% vuoden arvosanasta. Tuntuu, että täällä joutuu tekemään aika paljon enemmän työtä arvosanojen eteen kuin Helsingissä, eikä tämä kaikki edes selity sillä, etten opiskele ja tee tenttejä äidinkielelläni. Seuraavan kuukauden tulen siis varmaankin viettämään kirjastossa.
Aprillipäivä
huhtikuu 1, 2008 klo 10:25 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Opiskelu)
Tänään meillä piti olla kliinisen kemian tentti. Opettaja ei kuitenkaan muistanut siitä mitään – oli ilmeisesti unohtanut – ja koska tälle päivälle varattu luennoitsija on kuulema kokoaikaisesti töissä yliopistolla, hänen piti saada tulla nyt juuri pitämään suunnittelemansa luento. Tentti olisi kuulema EHKÄ käynyt olla ensi viikolla. Vaikka opettaja ei näyttänyt ymmärtävän sitä, että jos opiskelijat ovat verta ja hikeä vuodattaen valmistautuneet tenttiin, on se oikeudenmukaista muistaa ja pitää luvattuna päivänä, lupasi hän sen torstaille, kun oikein pyytelimme. En osaa enää oikein muuta kun huvittua tästä epämääräisyydestä. Ensimmäisiä esseitäkin yhä odotellaan takaisin, palautuspäivä oli neljä ja puoli kuukautta sitten.
Viimein saimme tietää myös tenttipäivät. Nekin olivat ilmeisesti olleet opettajien tiedossa jo hyvän aikaa, mutta kukaan ei ollut muistanut meille oppilaille niistä kertoa. Kaikki pitäisi kuitenkin siis olla ohi perjantaina 16.5. Sitten vietän varmasti ainakin muutaman viikon Dublinissa, ja odottelen mahdollisesti muutamia vieraitakin käymään sinä aikana.
Talossamme asuu 3 ranskalaista, ja kuten olen ennenkin sanonut, ransakalaiset ovat ehdottomasti vaihtarien enemmistö täällä Dublinissa. Täytyy sanoa, että saan nykyään päänsäryn joutuessani kuuntelemaan pitkiä aikoja kieltä jota en ymmärrä (erityisesti aamuisin) ja ranskalaisten seurassa joudun tähän tilanteeseen usein. Miksi ihmiset tulevat ulkomaille, jos eivät ole halukkaita käyttämään kyseisen maan kieltä? Miksi ihmiset tulevat ulkomaille, jos he eivät ole halukkaita aktiivisen puhumisen kautta parantamaan kielitaitoaan? Miksi he viettävät aikaa vain omanmaalaistensa kanssa, puhuen omaa kieltään? Haluaisin myös ihmetellä, miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia että käyttävät kieltä jota muutama tai pahimmassa tapauksessa vain yksi seurueessa oleva ei ymmärrä, mutta täytyy todeta että olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa sillä “toisella puolella” työskennellessäni lukion jälkeen Göteborgissa kymmenien muiden suomalaisten ja muutaman pohjoismaalaisen kanssa. Tästä eteenpäin toivon osaavani huomioida kielivähemmistön paremmin!
Ranskalaisiin liittyen vielä pieni kevennys – linkki
http://plaza.fi/ellit/tyo-ja-yhteiskunta/ymparisto-yhteiskunta/mita-pariisilaiset-ajattelevat-suomesta
