Irlanti äänestää ainoana EU-maana Lissabonin sopimuksesta, ja lyhtypylväät niin Dublinissa kuin maaseudullakin kehottavat äänestämään puolesta/vastaan.

Anun kanssa kävimme Dublinin eläintarhassa.

Ennisin festarireissulla Anun ja Pauliinan kanssa.

Samaisella reissulla poikkesimme myös Cliffs of Moherilla (ensimmäinen kuva) sekä Glendaloughissa (kaksi viimeistä kuvaa).

Munster Rugby. Nämä liput koristivat county Claren autoja, ikkunoita ja lipputankoja, eikä turhaan sillä joukkue voitti ilmeisesti Euroopan mestaruuden tai jotakin sinnepäin. Musiikkikin alkoi vasta ottelun jälkeen, kaikki pubit olivat ottelun vallassa iltaseitsemään eikä muusta ohjelmasta ollut tietoakaan.

Donegalin reissun porukka ja auto. Toisessa kuvassa lisäkseni vasemmalta Roxanne ja Seamus Kanadasta sekä Holly Jenkeistä. Matkan yleiseksi vitsiksi nousi se, että koska minulla oli(on) rastat, Hollyn hiukset takaa vihreät ja Seamus homo, Roxanne sai olla porukan virallinen edustushenkilö. Ensimmäisessä kuvassa tuulilasin edessä lisäksi Hollyn maskotti Tigerbomber.

Reissulla muun muassa nukuimme vanhasta junasta tehdyssä hostellissa, hengailimme rannalla, jahtasimme lampaita ja bongailimme traktoreita.

Viimeiset kuvat kämppiksistäni, joiden kanssa jaoin talon viimeiset viisi kuukautta. Ensimmäisessä kuvassa kanssani irlantilainen Niamh, toisessa Edel niinikään Irlannista, kolmannessa Philip ja Max Saksasta, neljännessä Claire ja Constance Ranskasta. Kanssamme asunut italialais-ranskalainen pariskunta Emanuelle ja Cindy katosivat mystisesti huhtikuussa Corkin -viikonloppunani, eikä heistä valitettavasti jäänyt minulle kuvaa.

Viimeistä iltaa kanssani lempipaikassani Coblestonessa viettivät Lucia (Italia) sekä Marion, Emma ja Lydie (Ranska).

Tapaaminen koordinaattorin kanssa; sisälsi teen juontia, mukavaa jutustelua, joistakin käytännön asioista sopimista sekä pientä kertaamista siitä mitä tämä vuosi on ollut sekä tulevan kesän suunnitelmia molemmin puolin. (tätä hän ei virallisesti ottaen kertonut minulle, mutta ensimmäiset 10 opintopistettä kurssista, jonka sääntöjen ja ennalta ilmoitettujen pisterajojen mukaan minun olisi pitänyt reputtaa, ovat nyt varmat)

Vierailu levykaupassa nimeltä Celtic Note, muutaman irkkulevyn hankinta. Osoittautuivat tradimmaksi kuin mitä olin toivonut, mutta ihan kiva saada mukaan Suomeen laadukkaasti äänitettyä “jamikamaa”.

Hostellien etsintää huomenna alkavalle kolmen yön Donegal -reissulle. Ilouutinen siitä, että mukaan on saatu neljäskin auton kustannuksia jakamaan. Alunperin minä olin se joka haalin kavereita/tuttuja reissaamaan, mutta muutaman peruutuksen jälkeen mukana on yksi jonka tapasin ensimmäistä kertaa kaksi päivää sitten ja toinen jonka tapaan ensi kertaa huomenna kun menemme hakemaan auton. Reissusta tulee silti varmasti huippu. Kuskaan, koska automaattivaihteiset autot maksavat maltaita ja kanadalaisissa autokouluissa ei tarvitse oppia ajamaan manuaalivaihteilla jos ei erikseen sitä toivo. Manuaalivaihteet hiukka jänskättävät minuakin, mutta eiköhän se kytkin löydy ja vaihteetkin pysty vasemmalla kädellä vaihtamaan pienen harjoittelun jälkeen.

Punttis - viimeisen kerran Trinity Collegen Sports centerissä. Ja mitenkäs, kasvoiko hauikset tänä vuonna? En tiedä, farkut ainakin kiristävät enemmän kuin tullessa mutta oletan sen johtuvat enemmänkin suklaan ja keksien syönnistä kuin ahkerasta treenauksesta…

Pakettien pakkaaminen postia varten. Kävin sovittamassa ensin tyhjiä laatikoita kulman takana olevan postitoimiston palveluluukusta sisään – mahtui, joten en joudu kävelemään varmaankin yli 10 kilon laatikon kanssa keskustaan.

Cobblestone - ensimmäistä kertaa torstaina. Nyt olen käynyt siellä jokaisena viikonpäivänä. Tämä ilta oli hyvä, paikalla oli myös suosikkisoittimekseni viime viikonloppuna noussut irlantilainen säkkipilli. Siinä säkki täytetään puhatamisen sijaan palkeiden avulla ja ääni on pehmeä ja vieno skotlantilaiseen lajitoveriinsa verrattuna.

Sinitarrajälkien pesemistä seinästä lämpimällä vedellä ja sienellä. Mukana lähti vesiliukoista maalia joka sotki ympäristön valkoiseksi, sekä tapetinmuruja. Seinä on ruma, mutta oletan vuokraemännän maalaavan myös minun huoneeni, sillä hän on puuhannut sitä yleisissä tiloissa viikon sisällä joka aamu.

Anun ja Pauliinan vierailu sekä viikonloppumatka Ennisiin Fleadh Nua -kansanmusiikkifestareille ovat ohi. Ennisin matka ei ollut turha lain sillä sieltä löytyi koko vuoden paras jamimeininki, ja koska päätimme viimetipassa lähteä reissuun autolla näimme myös Cliffs of Moherin (minulle jo toinen kerta, mutta tällä kertaa sää oli sellainen että pystyi näkemään jotain!), Doolinin sekä Dubliniin palatessa Glendaloughin. Pääsin testaamaan, miten vasemmalla puolella ajaminen sujuu, ja kyllähän se suuremmitta kommelluksitta sujuikin kahdeksan kuukauden liikenteen tarkkailun jälkeen. Kuvia jälleen myöhemmin.

Täällä postiin laitettavia paketteja pakatessa sekä sinitarroja seiniltä raaputellessa lasken jäljellä olevia Irlannin päiviä, joita on nyt kuusi. Niistä tulen kolme viettämään niinikään autoillessa Donegaliin ainakin kahden kanadalaistuttavan kanssa. Suomeen palaaminen tuntuu mukavalta, mutta mietityttää myös, miten sopeudun takaisin.

Kuvia Ballydehobin reissulta, 18.-19.4. Anna ilahdutti ihmisiä soittamalla pubissa suomalaisia polskia.

Kuva Dublinin lahdesta, noin kello 5.30 aamulla. Tarkoitus oli mennä katsomaan auringonnousua, joka on kuulema kerrassaan upea rannalta katsottuna. Auringonnousu jäi pilvien vuoksi näkemättä, mutta Dublinin ranta valoineen oli kaunis.

Onko tämä kirsikkapuu vai mikä? Niitä on täällä vähän joka puolella, miellyttävät silmien lisäksi myös hajuaistia.

Lauantai-illan tunnelmaa Dublinista. Etualalla soittava James kokoaa Hughe’s pubin erilliseen eteishuoneeseen ihmisiä soittamaan erittäin aloittelijaystävällisiin jameihin. Takana olevaa miestä taitaa viulunsoitto väsyttää

Lisää pubitunnelmaa: kuvissa Roxanne ja Megan Kanadasta, Lydie ranskasta, Daniel Unkarista, Emma ja Marion Ranskasta sekä Lucia ja hänen poikaystävä Italiasta (poikaystävän nimi on jokin Jooseppi-muunnelma).

Custom House ja peilikuvansa river Liffeytä vasten

Koska olen viime viikkoina joko ollut iltaisin menossa tai vaihtoehtoisesti katsonut verkosta Desperate Housewiveseja (Täydelliset Naisetkos se Suomessa on?), blogi on ollut hiljainen. Aika lienee kirjoittaa jotakin.

Toissaviikonlopun vietin county Corkissa kansanmusiikkifestareilla, kylän nimi oli Ballydehob. Corkiin kestää Dublinista tarinoiden mukaan “luotettavalla” Aircoach -bussilla aikataulun mukaan 4 tuntia, mutta bussini oli tunnin myöhässä, joten myöhästyin 5 minuutilla jatkoyhteydestä Ballydehobiin. Anna, joka oli tullut viuluineen Limerickistä, odotti minua ja otimme sitten viimeisen bussin. Ensimmäisen yön nukuimme viereisessä kylässä nimeltä Skibbereen, noin 15 km:n matkan päässä. Ystävällisten maalaisirlantilaisten ansiosta emme kuitenkaan joutuneet taksia ottamaan, vaan kyselemällä ja liftaamalla pääsimme kulkemaan kylien välissä. Lauantai-iltana saimme jopa autokyydin 1,5 tunnin ajomatkan päässä olevaan Corkiin. Festarilla osallistuin Sean-nos tanssiworkshopiin ja iltaisin kuuntelimme musiikkia pubeissa, jotka voisivat kokonsa puolesta olla jonkun olohuone. Aivan ihana tunnelma!

Muutamana maanantaina olemme käyneet irkkutanssikurssikaverini kanssa pubissa tanssimassa. Tarkoitus oli vain salaisesti mennä nurkkaan kokeilemaan, mutta tämän pienen paikan muusikot halusivat meidät näkyville tanssimaan. Paikalla ei näemmä ollut Sean-nos -eksperttejä kun näin hyvän vastaanoton saimme…

Taannoin kävin ostamassa metallinpalat tanssikenkieni pohjiin kopistelua varten. Ostin ne Dublinin keskustassa sijaitsevasta kaupasta, jossa minua palveli todella vanha mies. Minulla ei ollut käteistä, ja kysyin, voinko maksaa kortilla. Mies totesi, että kyllä voin, mutta yhtä hyvin voin tuoda rahat sitten jälkikäteen joku kerta ohi kulkeissani. Liekö syynä tähän luottamus asiakkaisiin vaiko se, että ilmeisesti ainut henkilö, joka osasi käyttää luottokorttikonetta kyseisessä kaupassa, oli tuolla hetkellä toista asiakasta palvellut nuorempi myyjä. Aika herttaista kuitenkin.

Viimeiset luentomme olivat viime torstaina, ja eilen aloitin kahden viikon luku-urakan tentteihin. Onni on, että asun vain 10 minuutin kävelymatkan päässä Trinity Collegen mahtavasta lääkätieteen valoisasta ja kattoikkunallisesta kirjastosta, johon kravattikaulaiset lääkäriopiskelijat ja urheiluvaatteissa liikkuvat tulevat fysioterapeutit luovat todellisen tehokkuuden ilmapiirin.

Äiti aina kyselee, joko olen varannut lentolipun kotiin. Oikeassahan se on, olisi aika varata. Mutta vaikka Suomeakin ikävöin, ajatus siitä, että pitäisi päättää, minä päivänä Dublinin lopulta jätän, tuntuu vain niin raskaalta etten ole saanut varatuksi. Täällä on oikeasti tosi kivaa nyt!!!

Äiti ja isä viettivät viikon Dublinissa tammikuun lopussa.

Bray – co. Dublin

Guinnesin tehtaan yläkerroksen baari ja näkymä Dublinin yli

Giant’s causewaylla kamerani ei jäätävän sään vuoksi toiminut, mutta tässä kuva Derrystä. Teimme siis retken Pohjois-Irlantiin, jossa ostokset maksetaan punnilla ja matkat mitataan maileissa.

Helmikuun ensimmäisen viikonlopun vietin niin ikään Pohjois-Irlannin puolella, co. Fermanaghissa. Hare Krishna -liikkeen omistamalla Inish Rath -saarella oli rento tunnelma,. Vaikka ruokaa sai vain kahdesti päivässä tekivä mukavat ihmiset, aamuiset joogatunnit ja hengitysharjoitukset sekä rauhallinen ympäristö tehtävänsä ja palasin sunnuntaina Dubliniin rentoutuneena ja onnellisena, pohtien: miksi ihmeessä en joogaa enemmän???

Inish Rathille mentiin lautalla. Mennessä oli pimeää, tuulista ja erittäin kylmää – seuraavana aamuna maassa oli 2 cm lunta!!

Joogasimme Hare Krishnojen temppelihuoneessa, joka oli takan ansiosta minun mielestä ainut lämmin huone koko rakennuksessa. Irlantilaiset tuntuivat sensijaan kärsivän liiasta lämmöstä.

Lauantai-iltana askartelimme intiaaniperinteen mukaisen kukin-tehköön-mitä-haluaa-mihin-haluaa mandalan.

Tänään tulin Corkista tradsoc:in (kansanmusiikkikerhon) reissulta. Viikonloppu oli hyvin erilainen kuin joogaviikonloppu, mutta tapasin mukavia ranskalaisvaihtareita, workshopista löysin irkkutanssitunteja Dublinista, kuulin mahtavata mussiikkia ja ehdin katsella Corkia vähän paremmin kuin edellisellä läpiajolla.

Blarney Castle, jonka ylikerroksessa näkyy aukko josta päänsä alas pistämällä ja…

…pussaamalla siellä olevaa kiveä saa kuulema hyvät puheenlahjat. Anais, Suzanne, Melina ja minä.

Linnan ympäristö on täynnä jos jonkinmoista noitakiveä ja druidiluolaa. Tässä toivomusportaat.

Corkin yliopiston kampuksen rinnalla hieno Trinitymme kalpenee lakananvalkeaksi…

Ja lopuksi kerrottakoon, että viime viikolla täällä oli 15 C lämmintä, eli kesätakilla ja ilmankin tarkeni!

Connemara, County Galway

Ennis, County Clare. Musiikkikylä:)

Sateella tiet tulvivat aivan lammikoina (ja sitä tuli joka päivä, kuten auringonpaistettakin). Tässä tuulilasin lävitse otettu kuva vettä tippuvasta kalliosta – tosin vasta sateen alussa.

Cliffs of Moher. Reittimme kuuluisin nähtävyys oli huonosta säästä ja kalliista parkkihinnasta johtuen matkan suurin pettymys.

Dingle. Saaten vuoksi emme jääneet bongaamaan lahdekkeessa asuvaa Fungie-delfiiniä, joten saimme tyytyä kuvaamaan tämän kaupan seinää.

Jälleen Dingle.

Killarney National Park. Vesi taitaa olla tavallista korkeammalla koko Irlannissa, koska tällaisia näkymiä oli matkalla paljon.

Ladies view, County Kerry

Bennylle löytyi tulomatkalla Corkista Dubliniin oma nimikkopubi

Kahdeksanpäiväinen autoajelumme suuntautui Dublinista luoteisirlantiin Sligoon, ja sieltä länsirannikkoa myöten aina etelään Corkiin saakka. Kaikkia rannikon niemistä ja saarista emme läpi ajaneet, mutta monenmoista kiinnostavaa sellaista kyllä. Museot ja linnat ovat tähän aikaan vuodesta suurelta osin suljettuja, mutta maisemat korvasivat ne monin verroin. Benny hoiti ajamisen vasemmalla puolella hienosti – vain kahdesti köröttelimme lyhyen pätkän tyytyväisinä ja kumpikaan mitään huomaamatta oikealla, mutta onneksi vaaratilanteita ei syntynyt. Kyllästytän teitä nyt maisemakuvilla, mutta kun ne olivat NIIN hienoja paikanpäällä, toivottavasti kuvat vangitsivat niistä edes osan.

Dublinin kehätiellä pääsimme tutustumaan tietulleihin

Menomatkan Sligoon saimme ajaa lumisessa maisemassa (olin todella yllättynyt, koska olin ymmärtänyt ettei täällä tule lunta)

Ensimmäisen yön nukuimme Gyreum -nimisessä ekotalossa. Kyseinen paikka on kurssikeskus ja hostelli jonka sai varata hostelworld.com -osoitteesta. Yllätykseksemme kuitenkin talo oli illalla paikalla saapuessamme kylmä ja pimeä. Lämmittämisestä ja vieraiden vastaanottamisesta vastaava henkilö ei kuulema ollut päässyt lumen (jota siis oli muutama sentti) takia paikalle, eikä meille oltu tästä edes soitettu ja ilmoitettu. Ystävällisesti meidät kuitenkin puhelimessa neuvottiin avaimen luo, ja saimme sitten koko paikan itsellemme. Kesäisin nämä teltat toimivat kahden hengen “huoneina”, itse nukuimme nyt ihan oikeassa huoneessa koska se oli helpompi lämmittää.

Toisen yön nukuimme halvassa ja kylmässä hostellissa Achill Islandille vievän sillan kupeessa. Lämmitys taisi olla illalla päällä sen normaalin 2 tuntia. Onneksi oli makuupussit mukana…

Achill Island…

…joka on gaelin kielistä aluetta. Toivottavasti emme ajelleet tämän merkin vastaisesti….

Maaseudulla joutuu väistelemään lampaita, joita kävelee joka puolella vapaana. Eriväriset maaliläikät niiden turkissa ilmeisesti merkitsevät omistussuhteita.

Benny oli käymässä täällä viikon, ja viikonloppuna teimme retken länsirannikolle Galwayyn. Matkan taitoimme bussilla. Aikataulun mukainen matka-aika olisi ollut 3h40min, mutta mennessä matka kesti tunnin, ja tullessa puoli tuntia kauemmin. Tullessa matkaamme ilahdutti lisäksi joka kerta bussin pysähtyessä ja matkustajien ottaessa automaattisesti aukeavasta ja sulkeutuvasta matkatavaraosastosta laukkujaan kuuluva, peri-irlantilaisella pubiaksentilla sanottu “Stand clear. Luggage doors operate.” -varoitus, jota kuului niin kauan kuin luukku oli auki. Määränpää oli kerrassaan käymisen arvoinen.Galwayn rento pikkukaupunki-ilmapiiri tarjosi virkistävää vaihtelua Dublinin kiireelle, ja Aran saarista suurimmalla, Inis Morilla, jolla kävimme, oli ihastuttavan karua luontoa. Mennessä Atlantilla keinutti niin hirmuisesti, että minua suorastaan pelotti laivassa. Benny ei vanhana purjehtijana ainakaan myöntänyt hirvitystään

Jos joskus menette Galwayhin ja aijotte nukkua kahden hengen huoneessa, välttäkää erästä Queen Streetillä olevaa hostellia. Henkilökunta oli kylläkin mitä mukavinta, myös sikäli että suostui palauttamaan rahamme kun keksin tarinan ahtaanpaikan kammoa potevasta poikaystävästäni, joka ei pysty nukkumaan kerrossängyn sekä noin 2 neliömetriä kääntymistilaa sisältävässä, kylmässä huoneessa.

Galwaylaiset direktiivit sopivista talomaalien sävyistä poikkeavat Suomalaisista jonkin verran.

Länsirannikolla ylläpidetään Irlannin virallista ykköskieltä, Gaeilgea (“iirin kieltä”)

Pyöräily Inis Morin kivikoisilla teillä otti koville….

…mutta maisemat palkitsivat!

Maanantaina 29.10. oli bank holiday. Kuulemani tarinan mukaan Irlannin pankit ovat kiinni maanantain 3 tai 4 kertaa vuodessa, ja siitä on sitten tullut yleinen vapaapäivä. Kolmipäiväisen viikonlopun kunniaksi lähdimme retkelle Kilkennyyn. Menimme tähän pikkukaupunkiin Dublinista bussilla, joka oli mukava matkustustapa lukuunottamatta sitä, että pitkänmatkan busseissa ei näytä olevan vessaa. Huvittelinkin ajatuksella, että jos kävisin kysymässä kuskilta, voitaisiinko pysähtyä seuraavalle huoltsikalle:) Takaisintulomatkalla tuntui siltä, että olen tulossa takaisin kotiin. Niin, huomenna tulee 8 viikkoa täyteen siitä kun tulin tänne!

Kilkennyn kaduilta – Kilkenny streets

Tytöt hyppäämässä lammikkoon…-Girls are about to jump to the pool

Terveysvalistusta Irlannin malliin – Ireland-style health education