Lounasvieras

tammikuu 28, 2008 klo 4:32 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Opiskelu)

Tanaan on tapahtunut jotain mika huvitti minua suuresti, seka jotain mika oli saada minut repimaan hiuksiani ihan vain siksi, etta se ei todellakaan ollut ensimmainen kerta, ja minka vuoksi istun tassa tietokoneluokan koneella kirjoittamassa blogiartikkelia ilman skandinaavisia kirjaimia.

Aloitetaan hauskasta. Tulin kotiin lounaalle (nyt asun niin lahella koulua, etta voin tosiaan tehda kahden tunnin tauolla halutessani niin), ja jo kaukaa huomasin, etta meidan talon ulkoportailla, jotka siis sijaitsevat suljettavan portin sisapuolella ja jotka luonnollisesti johtavat ulko-ovellemme, istuu joku kirkkaankeltaisessa huomioliivissa. Lahemmas tullessani totesin, etta joku kaupungin katutyontekijahan siina nauttii lounasleipaansa. Ystavallisesti han tervehti ja jopa siirtyi sen verran etta mahduin menemaan ovelle. Asiasta huvittuneena sitten kysyin hanelta kohteliaasti, josko han voisi sulkea sitten portin perassaan kun on lopettanut leipansa. Han ystavallisesti lupasi taman tehda. Kamppikseni sanoivat, etta ovat nahneet vastaavaa tapahtuneen ennekin.

Ja sitten se juttu, joka tekee mut hulluksi taalla. Olin tulossa luennolle lounaan jalkeen kahdeksi, mutta sain taas kuulla etta se oli jo ollut yhdelta. Kyseinen luento oli alunperin kahdelta, nyt kaksi viimeista kertaa se on ollut yhdelta, mutta luulin etta se on valiaikaista koska osa luennoista alkoi vasta talla viikolla. Eipa ollut. Meidan opetus menee vaan niin taysin oman luokan sisalla, etta tunteja voidaan vaihdella, ja kun en ole kaikilla tunneilla jaan joskus informaatiosta paitsi. Tai sitten en vain ymmarra. En edes muista montako kertaa olen tullut turhaan tai vaaraan aikaan tai jaanyt tulematta naiden aikataulumuutosten takia.

2 Kommenttia

Miksi en ehkä asuisi pysyvästi Irlannissa?

tammikuu 20, 2008 klo 1:55 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)

Luin männäviikolla siitä, miten uuteen kulttuuriin sopeutuminen yleensä tapahtuu. Ensin ollaan hullaantuneita uusiin ja jännittäviin asioihin. Sen jälkeen käydään pohjalla, nähdään vain huonot asiat ja kaikki on omassa kotimaassa paremmin. Tämän jälkeen sieltä sitten pikkuhiljaa noustaan siihen ns. normaalitasolle. Täydellinen adaptoituminen uuteen kulttuuriin voi tapahtua vasta vuosien kuluttua.

Missä minä sitten olen? Hullaantumisvaihe minulla on ollut aluksi, mutta toisaalta sanoisin että olen nähnyt alusta asti tässä maassa myös huonoja puolia – pahimpana niistä infrastruktuurin vanhanaikaisuus. Näiden talot on vaan niin hemmetin kylmiä, että niiden vuoksi en ainakaan tällä hetkellä tunne tänne kokonaan muuttamisen olevan minulle mahdollista/kovin mieluisaa. Toisaalta olen koko ajan nähnyt myös hyviä asioita, huipulla niistä varmasti on kansanmusiikin runsas tarjonta. Silti tuntuu, että olen liian monesti irlantilaisillekin sanonut suoraan mikä heidän maassa on vikana kahden peiton alla hytistyn yön ja aamun viileän suihkun jälkeen.

Toinen asia on sää. Syksyn saimme nauttia suurelta osin ihansta, kuivasta säästä. Joulun jälkeen on ollut erittäin brittiläistä, sadetta ja sadetta ja joskus vähän paistetta ja taas sadetta. Huh. Tulen Suomessa iloitsemaan siitä, että sää on ainakin jotensakin ennustettavissa.

Suomessa ihmisiin voi luottaa. En ole ollut irlantilaiset kanssa NIIN paljon tekemisissä, että voisin tätä yleistää, mutta heidän ylenpalttinen ystävyytensä on jossakin mielessä pinnallisa. Jos suomalainen sanoo jotakin, hän yleensä (kai?) tarkoittaa sitä. Kysymys on tietysti siitä, että en vain vielä osaa lukea näidän pinnan alla pulppuavia kulttuurisääntöjä. Haluanko?

Neljäs asia liittyy siihen, että pelkään että huoneessani on hometta ja alan oireilla sen vaikutuksesta. Seinät pullistelevat mielestäni erittäin vakuuttavan homeenmuotoisesti.

Erja löysi hyvän linkin, kopioin sen osoitteen nyt tähän tuolta palauteosastosta. Käykääpä lukemassa http://www.kotitieto.fi/?32&cmsshow=173;news , tuo kuvaus ei ainakaan mun kokemukseni mukaan ihan hirveästi poikkea Irlannin menosta.

Tänään Dublinin sade ja kaupoista ekologisuuden nimissä muovipussien sijaan jaettavat, kostean ilman vaikutuksesta hajoavat paperipussit veivät minulle niin rakkaan hattuni. Punaisen rastahatun jonka virkkasin viime talvena. Ja siinä oli ruskea kukka. Juuri yhteensopiva kaulahuivini kanssa. Olin kävelemässä bileisiin ja kannoin hattua ja muuta tavaraa paperipussissa. Pussin retkahtaessa hattu oli sitten tippunut tielle. Enkä löytänyt sitä vaikka käännyin etsimään. Hyvää tässä oli se, että pelastuin (?) bileiltä talossa, jossa olen aijemmin ollut kummallisimmissa bileissä ikinä, koska käännyin etsimään hattuani. Kuka tekisi mulle just samanlaisen uuden???

Olin muuten eilen ja toissapäivänä joogatunneilla. Toissapäivänä kattoikkunasta tiputteli vettä kokolattiamatolle – ulkona siis satoi. Eilen salissa oli kahden puolen ikkunat auki – toinen puoli yhdelle varmaan Dublinin vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista, College Greenille. Ja kerran muuten koulussa sitä vettä alkoi virrata katosta lattialle, niin että sinne muodostui pieni puro.

Kommentoi

Ireland tour 2

tammikuu 16, 2008 klo 9:09 ip (Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia, Matkustelua)

connemara.jpgConnemara, County Galway

ennis.jpgEnnis, County Clare. Musiikkikylä:)

tulvivatie.jpgSateella tiet tulvivat aivan lammikoina (ja sitä tuli joka päivä, kuten auringonpaistettakin). Tässä tuulilasin lävitse otettu kuva vettä tippuvasta kalliosta – tosin vasta sateen alussa.

cliffsofmoher.jpgCliffs of Moher. Reittimme kuuluisin nähtävyys oli huonosta säästä ja kalliista parkkihinnasta johtuen matkan suurin pettymys.

dingle2.jpgDingle. Saaten vuoksi emme jääneet bongaamaan lahdekkeessa asuvaa Fungie-delfiiniä, joten saimme tyytyä kuvaamaan tämän kaupan seinää.

dingle.jpgJälleen Dingle.

killarneynationalpark.jpgKillarney National Park. Vesi taitaa olla tavallista korkeammalla koko Irlannissa, koska tällaisia näkymiä oli matkalla paljon.

ladiesview.jpgLadies view, County Kerry

bennys.jpgBennylle löytyi tulomatkalla Corkista Dubliniin oma nimikkopubi

3 Kommenttia

Saunakokemus numero kaksi

joulukuu 11, 2007 klo 11:17 ip (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)

Tapahtui jälleen Trinity Collegen sport centerin allasosastolla:

Saunakiulu (sellainen pieni, jollaisia voisin kyseisessä saunassa tyhjentää kaksikin yhden saunomisen aikana jos oikein kylmissäni olisin…) oli tyhjä saapuessani saunaan. Päätin mennä täyttämään sen altaan reunalla olevista suihkuista. Kun tulin kiulun kanssa ulos saunasta, allasvalvoja kuitenkin tuli luokseni ja sanoi menevänsä täyttämään sen minulle. Vähän kummastuneena moisesta palvelualttiudesta annoin kiulun hänelle, ja hän katosi vain henkilökunnalle tarkoitetusta ovesta, pois allashuoneesta. Aikani häntä takaisin odoteltuani minua alkoi palella, ja menin sitten takaisin lauteille istumaan. Eikä aikaakaan, kun allasvalvoja saapui kiulun kanssa saunan ovelle, kiulu täynnä vettä – ja vaahtoa! Minä sitten hiukan hymyillen utelin, että onko löylyveden seassa kenties saippuaa. “Eijei, se on saunatuoksua! Eukalyptusta!”

Lähes kylpylätason palvelut meillä täällä siis:) Huvittuneena vain mietin, että heittävätkö ihmiset sitten yleensä tuolla vettä kiukaalle, ja jos niin minkä verran, ja käykö hän joka kerta tuoksuttamassa löylyveden uudelleen. Hih. Hyvältä se kyllä tuoksui.

Kommentoi

Hanat

joulukuu 8, 2007 klo 5:25 ip (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)

Näyttävät monissa julkisissa vessoissa tältä:

dsc00299-small.jpg

Varmasti arvaattekin, että toisesta hanasta tulee (tuli)kuumaa, ja toisesta (jää)kylmää vettä. En ymmärrä mikä tämän tarkoitus on.  Monessa paikassa nämä hanat ovat vieläkin kauempana toisistaan altaan kulmissa. Haluaako kukaan pestä käsiään tulikuumalla tai jääkylmällä? Onko tarkoituksena pistää molemmat hanat päälle, ja sitten heilutella käsiään näiden kahden välillä? Olen kuullut joltakulta muusikolta vinkin, että jos on jääkylmät kädet ennen keikkaa, suuret lämpötilanvaihtelut pistävät veren nopeasti kiertämään. Mielestäni tällaisen olemassaolo ei silti ole perusteluta 90%:ssa Irlannin julkisista vessoista.

2 Kommenttia

Kuvapläjäys – Pictures

joulukuu 8, 2007 klo 5:12 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia, Opiskelu)

Marraskuussa teimme retken Malahiden linnaan. Malahide sijaitsee noin 20-30 minuutin junamatkan päässä Dublinin keskustasta pohjoiseen. – In november we made a trip to Malahide Castle. Malahide is about 20-30 min. by train from the city centre.

dsc00297-small.jpgdsc00295-small.jpgdsc00302-small.jpgRyhmämme suosituin kohde Malahidessa oli leikkikenttä… – The most popular attraction of our group in Malahide was the playground…

Toiselle keskustan suuremmista kävely- ja ostoskaduista, Grafton streetille, sytytettiin jouluvalot marraskuun loppupuolella. – There has been christmas lights in Grafton street, the other one of the main shopping streets, since the end of the November.

dsc00326-small.jpgdsc00330-small.jpgHyvää joulua irlannin kielellä – Merry christmas in Irish.

Olin kamerani kanssa myös keittiötunnilla. Tällä kertaa valmistimme ruokia, joiden koostumus oli muutettu erilaisten potilaiden tarpeiden mukaan. Jotkut tekivät nestemäisen dieetin potilaalle jonka leuat oli sidottu leikkauksen vuoksi, me teimme päivän ateriat nielemisvaikeuksista kärsivälle. – I took my camera with me to our kitchen class. We made texture modification foods, our group made meals of one day for a dysfagia patient.

dsc00342-small.jpgdsc00339-small.jpgPuuroa, vesi-Thick&Easy -seoksella pehmennetty voileipä, omenajälkiruoka kastikkeineen ja saostettua mehua – Porrige, a slice of bread made softer with water and Thick&Easy, stewed apple with custard and thickened juice.

Kämppikseni Marion täytti 21 vuotta 29.11. – My housemate Marion had her 21st birthday 29.11.

dsc00348-small.jpgdsc00349-small.jpgHyvää syntymäpäivää ranskaksi -kakkukynttilät – Happy birthday in french -candles

Eilen vietin iltaa mm. tulevien kämppisteni kanssa pubissa, he lähtivät tänään kotiin. – Yesterday I was out with e.g. my becoming housemates, today they had a flight home.

dsc00366-small.jpgdsc00375-small.jpg

Kommentoi

Irlantilaiset

joulukuu 7, 2007 klo 10:56 ip (Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)

Satuin palaamaan eilen Dubliniin samalla lennolla Irlannissa asuneen ei-irlantilaisen ystäväni kanssa. Meillä oli aika samanlaisia kokemuksia ja näkemyksiä siitä, mitä irlantilaiset saattavat olla. Jos joku suomea osaava irlantilainen lukee tätä, niin älköön pahastuko, tykkään teistä jokatapauksessa ja tiedän, että suomalaisissa on varmasti ulkomaalaisten silmissä myös omat vikansa.

1. Irlantilaiset ovat erittäin ystävällisiä, kohteliaita ja avuliaita. Aina avaavat oven muille, eivät juuri tuupi ruuhkassa, kysyvät tarvitseeko ulkomaalainen vaihtari apua, ottavat minulle monisteita luennoita joilla en ole ollut jne. Aina sanotaan kiitos ja anteeksi ja niin edelleen. Kaikessa tässä olisi kyllä suomalaisilla paikkaa ottaa mallia (minunkin!)

2. Irlantilaiset ovat kovaäänisiä, ja puhuvat paljon (tästä jenkkiystäväni oli eri mieltä, mutta hän vertasikin omaan kotimaahansa). Itseasiassa minulla on välillä tarve pistää luokassa luentojen välillä sormet korviin – tätä en toki kohteliaisuussyistä tee- jos satun istumaan sen kaikkein kovaäänisimmän eteen. On vaikeaa päästä sanomaan mitään heidän väliin sillä he puhuvat peräkkäin ja päällätysten – erityisen vaikeaa on, kun ei puhu äidinkielenään ja varmasti englantia. Pienemmässä porukassa tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, ja välillä minut huomioidaan tosi hyvinkin.

3.Irlantilaiset saattavat olla jollain lailla agressiivisia. Tämä näkyy siinä, että opiskelutovereiden kesken vaikuttaa olevan jossain pinnan alla jonkinsorttinen kilpailu huolimatta siitä että ryhmähenki on mielestäni päällisin puolin tosi hyvä ja he viettävät aikaa keskenään myös vapaa-ajalla. Viimeksi keittiötunnilla kädestäni riistettiin sauvasekoitin, koska toimettomaksi jäänyt ryhmäläiseni halusi jatkaa perunamuusintekoani. Olin niin äimistynyt, etten osannut edes pyytää enkä ottaa sekoitinta takaisin.

4.Täällä on rento tunnelma. Negatiivisena se näkyy siinä, että asiat/ihmiset ovat myöhässä. Positiivisena siinä, että täällä ei oikein osaa stressata. Jopa minä olen hellittänyt. Asiat tapahtuvat kyllä ajallaan.

5.Irlantilaiset antavat aina neuvoja, pyysit niitä tai et, ja tiesivät he oikeasti jotain kyseisestä asiasta tai eivät. Minä, joka en ole niitä kaikkein hanakimpia ottamaan neuvoja vastaan ylipäätään, saan joskus purra hammastani. Itseasiassa Suomessa käydessäni huomasin, että sanon luonnostani jämptimmin “ei”, kun olen erimieltä, kun mitä tein lähteissäni. Se ei varmasti kuulu irlantilaisten kohteliaisiin tapoihin, mutta itse päättelin, että olen kokenut tarpeelliseksi oppia sen täällä, jotta saan tehdä kuten haluan.

Kommentoi

Oikeanpuoleiset aivot

joulukuu 1, 2007 klo 2:48 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia, Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)

En ole sitten vielä kolmessakaan kuukaudessa täysin sopeutunut tähän vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Tänään läksin jamipubista aikaisin pois, ehtiäkseni ratikkaan ja sieltä viimeiseen junaan. Ratikkapysäkille juostuani menin hengästyneenä ostamaan automaatista lippua ja huojentuneena huomasin näyttötaulusta, että kahden minuutin päästä tulee seuraava. Kun tämä ratikka sitten tuli, tajusin että se tuleekin väärästä suunnasta, ja että se toiseen suuntaan menevä sieltä toiselta puolelta oli tainnut mennä juuri ohi. Sitten puolijuoksua haitari (onneksi se kaksirivinen) selässäni kiiruhdin juna-asemalle, onneksi ehdin. Tähän saattoi vaikuttaa kämppikseni synttärijuhlin vuoksi neljätuntiseksi jääneet viimeöiset uneni, mutta sopeutumista tämä “vääränpuoleinen liikenne” näköjään tarvitsee. Autojen tulosuunnan osaan jo jotensakin hahmottaa, ja sitten ratikat niiltä yleisimmin käyttämiltäni pysäkeiltä, joihin tämä tämäniltainen Smithfield ei kuulu.

2 Kommenttia

Kylmyysennätys

marraskuu 23, 2007 klo 9:39 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)

+13.9 C keittiössä tänään aamulla

edit päivää myöhemmin: + 12.9 C — söin aamupuuroa lapaset kädessä!!!  dsc00271-small.jpg

2 Kommenttia

Cheddar

marraskuu 21, 2007 klo 10:12 ip (Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia)

dsc02518-small.jpgTescon juustohylly

Irlannista syötävästä juustosta on kuulema 85% cheddaria, ja tämä on helppo uskoa. Meidän lähi-Supervalun juustohyllyltä löytyy eri vahvuisia ja -värisiä cheddareita useammalta hyllytasolta. Josakin nurkasta sitten löytyy yksi raasteseos cheddaria ja mozzarellaa, ja sieltä aivan perimmäisestä kolkasta emmentaalia, joka onkin sitten hyllyn kallein juusto. Tänne tullessani en pitänyt cheddarista ollenkaan, pidin sitä aluksi itseasiassa erittäin vastenmielisenä ja pahanhajuisena. Niin vain olen kuitenkin irlantilaistunut, että jo maistuu se kaikkein miedoin versio, vielä kun löysin siitä hieman vähärasvaisemman version.

Kommentoi

« Older entries Uudemmat artikkelit »