Vaihtarivuosi Dublinissa

Trinity College on ilmeisen arvostettu ja suosittu opinahjo Ranskassa, silla taalla on hirmuisesti ranskalaisia vaihto-opiskelijoita. Minua tama ei haittaa millaan tavalla, mutta kansainvalista ymparistoa odottaneet ranskalaiset ovat enemman tai vahemman pettyneita (ja siita huolimatta viettavat aikaa keskenaan!). Ei siis kuitenkaan ole kovinkaan yllattavaa, etta olen paatynyt viettamaan vapaa-aikaani ranskalaisten kanssa.

Ranskassa ja Irlannissa on yhteinen kansanurheilualji: rugby. Tassa hassunhauskassa, isojen poikien leikilta nayttavassa pelissa on juuri menossa tarkeita kansainvalisia loppuotteluita (onko kyse maailmanmestaruuskisoista vai mista, ei hajuakaan…), ja koska lauantaihin saakka Ranskalla meni hyvin, ovat kaverini kokoontuneet katsomaan kyseisia otteluita. Lauantaina osallistuin itse ensimmaista kertaa heidan rugbyiltaan, enimmakseen kyllakin seuran, ei niinkaan rugbyn vuoksi. Koska kuulun niihin ihmisiin, jotka eivat todellakaan ikina katso urheilukanavaa, tama laji on minulle uusi tuttavuus.

Ensimmaiseksi minulle selvisi, etta suurin osa heista ei tieda rugbyn saantoja. Suorittamani suppean kyselyn tuloksena tulin siihen tulokseen, etta suurin osa irlantilaisistakaan ei tieda niita. He eivat esimerkiksi tieda, kuinka monta pistetta mitenkin tehdysta “maalista” saa, tai miten palloa saa liikutella kentalla.

Taysin ulkopuolisen ihmisen, jolla ei ole minkaanlaista mielipidetta ottelun lopputuloksen tarkeydesta (niin, tietysti kannatin Ranskaa:)), rugby tuo esiin lahinna huvittuneisuutta. Toivon, etten loukannut ranskalaisia tovereitani silla, etten voinut pidatella nauruani koko ottelun ajan. Peli alkaa (tai ehka jatkuu…?…) niin, etta joukkueet asettuvat tiiviiksi kontiksi kyyryyn useaan riviin toista joukkuetta vasten. Sitten he alkavat tyontya kohti vastakkaista joukkuetta, ja yhtakkia jonkun ulkoreunalla olevan jalkojen valista putkahtaa pallo (ei aavistustakaan, miten se on sinne joutunut!!), ja joku kahdesta (vai onko niita enemman?) ulkoreunalla poukkoilleesta ja toisiaan tahan saakka tuuppineesta vastakkaisten joukkueiden pelaajista nappaa pallon. Taman jalkeen alkaa yleinen rynnakko kohti sita, kenella pallo kulloinkin on. Valilla peli etenee sujuvasti, pelaajat heittavan palloa taaksepain tai potkivat eteenpain kentalla oman joukkueen pelaajille. Mutta auta armias, jos vastakkaisen joukkueen pelaajan nappaavat sen raukan, jolla pallo on. Taman pallonkantajapoloisen paalle muodostuu alta aikayksikon muurahaiskekoa muistuttava muodostelma, josta pallo putkahtaa ulos ennemmin tai myohemmin, miehen kanssa tai ilman. Pisteita syntyy, kun pallo/mies/molemmat (tai jotain sinnepain), ylittavat vastustajan paadyssa olevan viivan. Jonkinlainen merkitys lienee on myos maalia esittavalla H-kirjainta muistuttavalla hakkyralla, joka on sijoitettu taman viivan keskikohtaan.

Valitettavasti talla kertaa Ranska todella havisi Englannille. Muutama viikko sitten Ranska voitti Irlannin, jolloin tunnelmat Ranskaa kohtaan taalla eivat olleet kovin lampimat. Mutta koska Englanti edustaa Irlannille jotakuinkin samaa kuin Ruotsi Suomelle, oli tilanne nyt toinen. Niin ja muuten, katsokaapa ensimmainen Ice Age -leffa. Sen alkupuolella on varsin rugbya muistuttava kohtaus jossa riidellaan vesimelonista:)

Trinity Collegen paakampusalueelle on viime kevaana avattu upouusi liikuntakeskus, joka on opiskelijoiden vapaassa kaytossa. Ryhmaliikuntatarjonta on huomattavasti suppeampaa kuin Helsingin yliopistoliikunnassa, mutta rakennuksessa on minun tarpeisiini ihan tyydyttava punttisali seka bonuksena 25m uima-allas. Vaikka taalla onkin ollut varsin sateetonta ja lamminta (noin 15-18 astetta, auringon paistellessa ei tarvitse valttamatta edes pitkahihaista ja sateenvarjoa olen tainnut kayttaa taman 5 viikon aikana 3 kertaa) olen alkanut kaivata saunaa. Tana aamuna siis suuntasin liikuntakeskuksen “allasosastolle” tarkoituksenani menna uinnin lomassa nauttimaan saunan lammosta.

Ensimmainen vierailuni irlantilaiseen saunaan oli pettymys. 60 astetta ja reilun metrin korkeudella oleva ylalaude ei tyydyttanyt koko lapsuutensa oikeassa puusaunassa saunoneen suomalaisen saunantarvetta. Onnekseni uinnin jalkeen lampo oli kohonnut 80 asteeseen, eli ilmeisesti olin vain liian aikaisin liikkeella eika sauna ollut viela ehtinyt lammeta ensimmaisella kerralla. Talla kertaa saunassa istui onneksi vain yksi irlantilaismies (saunat ovat siis uima-altaan reunalla, ja sinne mennaan uimapuvuissa kloorikaasua hengittelemaan), joka ei pistanyt pahaksensa vaikka kaadoin suoraan kiulusta vetta kiukaalle. Lopulta kokemus oli siis ihan varsin mukiinmeneva ja aijon uusia sen kunhan talviset vesisateet saapuvat.

Oma lukunsa onkin sitten ohjetaulu, jollainen loytyi seka saunan etta hoyrysaunan vieresta. Kumpaankin oli ehdottomasti paasy kielletty alle 16-vuotiailta, tama luki suurin kirjaimin erityisvaroituksena taulun alareunassa. Hoyrysaunassa voi ohjeen mukaan viipya 12 minuuttia, ja tavallisessa saunassa 15 minuuttia. Taman jalkeen pitaa menna pois suihkuun, ja jos sitten viela haluaa lisaa lamminta, voi menna noin 5 minuutiksi takaisin. Ainakin tavallisesta saunasta loytyi sellainen suomalaisistakin saunakaupoista loydettava tiimalasisysteemi, jolla voi mitata saunassaoloaikaa. Olisin halunnut ottaa kuvan naista ohjetauluista, mutta yllattaen allasosastolla ovat kamerat kielletty. Ehka yritan viela pyytaa erityisluvan joku kerta naiden taulujen kuvaamiseen, kerron olevani Suomesta ja tekevani gradua eurooppalaisten saunatavoista:)