kesäkuu 4, 2008 at 10:20 ip (Uncategorized)
Paluulento takaisin Suomeen sujui rattoisasti musiikkia kuunnellessa ja nukkuessa. Oli ehkä hyvä väsyttää itseni loppua kohden, niin ihmisistä ja Dublinista eroaminen ei tuntunut niin pahalta. Tavallaan tuntui, ja edelleen tuntuu oikeastaan siltä, että olin valmis Dublinin kanssa ja valmis palaamaan Suomeen. Jos olisin päättänyt palata myöhemmin, olisin kyllä löytänyt paljon uutta kivaa vanhojen ja loppuneiden asioiden tilalle ja aivan varmasti nauttinut niistä ehkä vieläkin enemmän, mutta näin on ihan hyvä. Matkalaukun purkaminen ja tavaroiden kaivaminen sieltä tuntui tosin jo vähän haikealle. Kaverini viesti siitä, että Dublinissa sataa kaatamalla, lievitti kylläkin ikävää kummasti.
Sain tänään vielä puhelun koordinaattoriltani, ja hän kertoi että tenttien tulokset olivat tulleet ja olin läpäissyt ne. Voin siis todeta hoitaneeni Irlannissa sen, minkä vuoksi virallisesti sinne menin ja se on ihan loistava juttu nyt.
Vaihtarivuoteni Dublinissa, ja sitä myöten myös tämän blogin pitäminen on nyt ohi. Vaikka yleisin blogiini tuovat hakusana onkin vuoden varrella ollut “luulotauti”, myös Irlannista ja siihen liittyvistä paikoista/ilmiöistä tietoa etsivät päätyvät ilmeisesti tälle sivulle säännöllisesti, ja toivottavasti siitä on jotakin apua heille tulevaisuudessakin.
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille – Thanks a million!!!
2 kommenttia
kesäkuu 4, 2008 at 10:04 ip (Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia, Matkustelua)
Irlanti äänestää ainoana EU-maana Lissabonin sopimuksesta, ja lyhtypylväät niin Dublinissa kuin maaseudullakin kehottavat äänestämään puolesta/vastaan.
Anun kanssa kävimme Dublinin eläintarhassa.
Ennisin festarireissulla Anun ja Pauliinan kanssa.
Samaisella reissulla poikkesimme myös Cliffs of Moherilla (ensimmäinen kuva) sekä Glendaloughissa (kaksi viimeistä kuvaa).
Munster Rugby. Nämä liput koristivat county Claren autoja, ikkunoita ja lipputankoja, eikä turhaan sillä joukkue voitti ilmeisesti Euroopan mestaruuden tai jotakin sinnepäin. Musiikkikin alkoi vasta ottelun jälkeen, kaikki pubit olivat ottelun vallassa iltaseitsemään eikä muusta ohjelmasta ollut tietoakaan.
Donegalin reissun porukka ja auto. Toisessa kuvassa lisäkseni vasemmalta Roxanne ja Seamus Kanadasta sekä Holly Jenkeistä. Matkan yleiseksi vitsiksi nousi se, että koska minulla oli(on) rastat, Hollyn hiukset takaa vihreät ja Seamus homo, Roxanne sai olla porukan virallinen edustushenkilö. Ensimmäisessä kuvassa tuulilasin edessä lisäksi Hollyn maskotti Tigerbomber.
Reissulla muun muassa nukuimme vanhasta junasta tehdyssä hostellissa, hengailimme rannalla, jahtasimme lampaita ja bongailimme traktoreita.
Viimeiset kuvat kämppiksistäni, joiden kanssa jaoin talon viimeiset viisi kuukautta. Ensimmäisessä kuvassa kanssani irlantilainen Niamh, toisessa Edel niinikään Irlannista, kolmannessa Philip ja Max Saksasta, neljännessä Claire ja Constance Ranskasta. Kanssamme asunut italialais-ranskalainen pariskunta Emanuelle ja Cindy katosivat mystisesti huhtikuussa Corkin -viikonloppunani, eikä heistä valitettavasti jäänyt minulle kuvaa.
Viimeistä iltaa kanssani lempipaikassani Coblestonessa viettivät Lucia (Italia) sekä Marion, Emma ja Lydie (Ranska).
Kommentoi
kesäkuu 3, 2008 at 4:30 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia)
Lähteminen ei tällä hetkellä, puoliksi pakatun matkalaukun vierellä tunnu juuri miltään. Lähinnä kai siksi, että olen ajamisesta niin puhki. Ihmisten hyvästeleminen tuntui haikealta, mutta itkettänyt on toistaiseksi ainoastaan silloin kun harpistinainen pubinnurkassa lauloi surullista laulua leskeksi jääneestä naisesta, ja silloinkin vaan vähän. Viimeiset pari viikkoa tenttien jälkeen ovat olleet kovin stressittömiä ja erilaisia muusta ajasta täällä, enkä oikein osaa nyt edes kaivata sitä mitä oli näitä muutamaa viikkoa ennen. Luulenpa, että tästä matkasta toivuttuani lähden vielä muutaman vuoden sisään keski/eteläeuroopan kierrokselle, ainakin Pariisiin ja Pohjois-Italiaan tervehdyskierrokselle. Toisaalta, kuunneltuani kolme päivää autossa kolmen Amerikan mantereen pohjoispuoliskolla asuvan keskustelua kaupungeista joissa he ovat asuneet, haluaisin lähteä jonnekin Eurooppaa kauemmas seuraavaksi.
Suomeen paluu hermostuttaa hieman. Tiedän, että olen vuoden aikana muuttunut, mutta en vielä tiedä miten, sillä täällä minulla ei ole sille vertailukohtaa. Ainakin tämä vuosi on kasvattanut itseluottamusta siitä, että selviän vieraassakin ympäristössä ja vieraalla kielellä. Olen saanut kipinän uusiin kulttuureihin tutustumiseen, matkustamiseen ja ulkomailla asumiseen. Olen saanut kokea, että ystäviä ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä löytyy kauempaakin. Toisaalta olen erinäisten vuoden varrella kohtaamieni vaikeuksien myötä oppinut arvostamaan Suomea, siellä olevia asioita ja ihmisiä, ja siellä luulen tulevani kuitenkin lopulta elämään ja pysyvästi asumaan. MInua eniten yllättänyt asia on, että vaikka opiskelu oli lähtiessäni lähinnä pakollinen paha tämän vuoden toteuttamiseen, innostavien kurssien ja osaavien opettajien ansiosta innostukseni opiskeluun on syttynyt uudelleen.
Kommentoi
kesäkuu 2, 2008 at 10:15 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia)
Kerrassaan hulvaton Domegal-matka kahden kanadalaisen ja yhden jenkkitytön kanssa. Väsymys painaa pitkän ajelun jälkeen, joten kuvat ja mahdollisesti lähtötunnelmatkin päivitetään Suomesta.
Viimeistä iltaa pubiin viettämään.
Kommentoi
