Viime viikolla sanoin ensimmäiset heiheit ihmisille jooga- ja tradmusiikkikerhossa, eilen oli vuorossa luokkani. Vaikka näistä en kenenkään kanssa ole kovin läheisesti ystävystynyt, haikeaa kuitenkin kun ollaan säännöllisesti nähty enkä näistä suurinta osaa näe enää koskaan. Ylipäänsä muut vaihtarit sanovat että irlantilaisten kanssa on vaikeaa kaverustua, joten olen ollut tosi onnekas saadessani olla aina samojen 20 ihmisen kanssa luokassa ainoana ulkomaalaisena. Helpompi vaihtoehto olisi varmasti ollut jos olisin saanut olla muiden vaihtarien porukassa luennoillakin, mutta tällä tavoin kielitaitoni on ehdottomasti kehittynyt enemmän ja olen toisaalta oppinut enemmän irlantilaisten kulttuurista ja elämästä.
Eilen viimeisen tentin myötä sanoin hyvästit myös opiskelulle täällä. Vapauden tunne pisti melkein itkettämään, kun kävelin koulusta kotiin. Opiskelu täällä on ollut rankkaa, mutta olen saanut oppia ja nähdä hirveästi kiinnostavia asioita, jotka toivottavasti motivoivat vielä ensi vuonnakin. Siihen liittyy paljon hankalia muistoja erityisesti alkuajoilta, jolloin luentojen sisällön lisäksi minulta meni usein ohi myös ohjeet enkä tiennyt missä mennään. Mutta siihen liittyy onneksi myös monia hyviä muistoja loppuvuodelta, kun ylitin itseni tekemällä vieraalla kielellä asioita joita en tänne tullessa olisi kuvitellut pystyväni tekemään, ja saatoin todeta että yksi luennoitsijoistani ei ole alkanut puhua kuuluvammalla äänellä vaan kuulen häntä paremmin koska ymmärrän englantia paremmin. Hyvät muistot opiskeluun suhteen liittyvät myös luokkani tyttöihin sekä opettajiin, jotka ovat olleet koko vuoden hirveän ystävällisiä ja olen aina saanut heiltä apua kun olen sitä tarvinnut.
Viimeisten viikkojen suunnitelmiin kuuluvat pari vierasta suomesta/tanskasta, trad-musiikkifetarit Ennisissä, ja automatka Donegaliin viimeisenä viikonloppuna. Tämän lisäksi toivottavasti paljon mahdollisuuksia nähdä vielä vaihtarikavereita ja nähdä Dublinissa ne jutut, jotka ovat vielä näkemättä.
Anu sanoi,
toukokuu 17, 2008 at 11:46 ip
Haikeaa on aina hyvästijättö, mutta mikäänhän ei ole ikuista… niin valitettavaa kuin se onkin. (eräs viisas ajattelija takoi mulle ton ajatuksen päähäni, kun pyöräilykausi loppui…:)
Toivottavasti tentit meni mukavasti
Ja me nähdään jo yllättävän pian!! MAHTAVATA!! Odotan jo reissua innolla! Täytyy mesessä vielä puhella yksityiskohdista, kun ollaan samaan aikaan tietokoneen äärellä.
P.S. Suomi voitti pronssia jääkiekon MM:stä!!
arja84 sanoi,
toukokuu 19, 2008 at 1:31 ap
No hei, sun viesti oli jostain syystä tuomittu roskaposteihin, mutta onneksi tajusin kurkata sinne ja kaivaa sen ulos! Kuulinpa juuri että täälläkin olisi jääkiekkoa jossain pubissa näytetty, harmillista että jäi väliin, mutta hienoa silti!!
Jeps, pian nähdään!
Ja irlannissa ovat muuten ikuisia sekä pyöräily, että sandaalikelit – ainakin paikallisten mielestä 