Kuulumisia

huhtikuu 29, 2008 at 10:53 ip (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Matkustelua, Musiikki, Opiskelu)

Koska olen viime viikkoina joko ollut iltaisin menossa tai vaihtoehtoisesti katsonut verkosta Desperate Housewiveseja (Täydelliset Naisetkos se Suomessa on?), blogi on ollut hiljainen. Aika lienee kirjoittaa jotakin.

Toissaviikonlopun vietin county Corkissa kansanmusiikkifestareilla, kylän nimi oli Ballydehob. Corkiin kestää Dublinista tarinoiden mukaan “luotettavalla” Aircoach -bussilla aikataulun mukaan 4 tuntia, mutta bussini oli tunnin myöhässä, joten myöhästyin 5 minuutilla jatkoyhteydestä Ballydehobiin. Anna, joka oli tullut viuluineen Limerickistä, odotti minua ja otimme sitten viimeisen bussin. Ensimmäisen yön nukuimme viereisessä kylässä nimeltä Skibbereen, noin 15 km:n matkan päässä. Ystävällisten maalaisirlantilaisten ansiosta emme kuitenkaan joutuneet taksia ottamaan, vaan kyselemällä ja liftaamalla pääsimme kulkemaan kylien välissä. Lauantai-iltana saimme jopa autokyydin 1,5 tunnin ajomatkan päässä olevaan Corkiin. Festarilla osallistuin Sean-nos tanssiworkshopiin ja iltaisin kuuntelimme musiikkia pubeissa, jotka voisivat kokonsa puolesta olla jonkun olohuone. Aivan ihana tunnelma!

Muutamana maanantaina olemme käyneet irkkutanssikurssikaverini kanssa pubissa tanssimassa. Tarkoitus oli vain salaisesti mennä nurkkaan kokeilemaan, mutta tämän pienen paikan muusikot halusivat meidät näkyville tanssimaan. Paikalla ei näemmä ollut Sean-nos -eksperttejä kun näin hyvän vastaanoton saimme…

Taannoin kävin ostamassa metallinpalat tanssikenkieni pohjiin kopistelua varten. Ostin ne Dublinin keskustassa sijaitsevasta kaupasta, jossa minua palveli todella vanha mies. Minulla ei ollut käteistä, ja kysyin, voinko maksaa kortilla. Mies totesi, että kyllä voin, mutta yhtä hyvin voin tuoda rahat sitten jälkikäteen joku kerta ohi kulkeissani. Liekö syynä tähän luottamus asiakkaisiin vaiko se, että ilmeisesti ainut henkilö, joka osasi käyttää luottokorttikonetta kyseisessä kaupassa, oli tuolla hetkellä toista asiakasta palvellut nuorempi myyjä. Aika herttaista kuitenkin.

Viimeiset luentomme olivat viime torstaina, ja eilen aloitin kahden viikon luku-urakan tentteihin. Onni on, että asun vain 10 minuutin kävelymatkan päässä Trinity Collegen mahtavasta lääkätieteen valoisasta ja kattoikkunallisesta kirjastosta, johon kravattikaulaiset lääkäriopiskelijat ja urheiluvaatteissa liikkuvat tulevat fysioterapeutit luovat todellisen tehokkuuden ilmapiirin.

Äiti aina kyselee, joko olen varannut lentolipun kotiin. Oikeassahan se on, olisi aika varata. Mutta vaikka Suomeakin ikävöin, ajatus siitä, että pitäisi päättää, minä päivänä Dublinin lopulta jätän, tuntuu vain niin raskaalta etten ole saanut varatuksi. Täällä on oikeasti tosi kivaa nyt!!!

2 kommenttia

Look @ case number1 4 2moro, I’ll b there with u! xx

huhtikuu 15, 2008 at 5:06 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia)

Liekö kielitaidon vai mielikuvituksen kehitystä, että luentomuistiinpanoni ja tekstiviestini ovat alkaneet näyttää yhä enemmän otsikon kaltaiselta.

4 kommenttia

Riverdance

huhtikuu 10, 2008 at 11:28 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Musiikki, Opiskelu)

Tanssista innostuneen vaihtaritoverini ansiosta löysin paikan, jossa opetella Riverdance -tyyppistä tanssia. Tänään aloitin kuuden viikon kurssin. Aivan älyttömän kivaa!!! Tänään mentiin kolmijakoisiin jigeihin tarkoitettuja askelia hitaan valssin tempossa, ja mietin siinä kolmen sentin korolla (joka tälle tennaritytölle on paljon) yhdellä jalalla seisoessani ja toista jalkaa heilutellessani, että montakohan vuotta ihmiset yleensä treenaa ennenkuin pystyvät tanssimaan edes hidastempoisin jigin tahtiin? Minä tanssin siis aikanaan lavatansseja varten ostamissani kengissä jotka on mielestäni tuohon ihan ok, mutta autenttiset kengät olisivat sellaiset jotka  ovat korotetut sekä kannasta että päkiästäkin, ja päkiään on isketty pohjaan vieriviereen nauloja. Saapi nähdä, mitä pohkeet ja polvet sanovat huomenissa!

Eilen vietin myös ihan hirmuisen hauskan illan soittamassa ja kuuntelemassa Trinityn Trad-societyn jameissa. Naamani varmaan muistutti naantalin aurinkoa, kun osasin ensimmäiset biisit joita porukka alkoi jameissa soittaa :)

Maanantaina pidin täällä ensimmäistä kertaa onnistuneen esitelmän, huolimatta siitä että sen otsikko oli hydrochlorothiazide jonka jouduin myös monta kertaa esitelmässäni lausumaan. Epäonnistuneempia on sitten minun osalta tulossa todennäköisesti seuraavien viikkojen aikana muutama, sillä olen taasen saanut dietetics -viikkotehtävien vakiparikseni tytön, joka on hirmuisen mukava mutta ei ilmeisesti epäonnistumisen pelossa ole valmis jakamaan minulle minkäänlaista vastuuta. Keittiöryhmässä tämä vielä kävi päinsä kun tekemässä oli 4 muuta, mutta nyt meitä on 2..

Säät ovat vaihdelleet aika paljon, pääsiäislomalta palatessani oli vähintään 15 asteen lämpötiloja ja auringonpaistetta, ja nyttemmin sitä ovat höystäneet olle 10 asteen lämpötilat, hyytävä viima ja myös ajottaiset raekuurot muutaman päivänä. Kevät silti tulee…

2 kommenttia

Kliinisen kemian tentti

huhtikuu 3, 2008 at 2:03 ip (Opiskelu)

…ei mennyt kovin hyvin, mutta antaa onneksi vain 20% vuoden arvosanasta. Tuntuu, että täällä joutuu tekemään aika paljon enemmän työtä arvosanojen eteen kuin Helsingissä, eikä tämä kaikki edes selity sillä, etten opiskele ja tee tenttejä äidinkielelläni. Seuraavan kuukauden tulen siis varmaankin viettämään kirjastossa.

Kommentoi

Aprillipäivä

huhtikuu 1, 2008 at 10:25 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Opiskelu)

Tänään meillä piti olla kliinisen kemian tentti. Opettaja ei kuitenkaan muistanut siitä mitään – oli ilmeisesti unohtanut – ja koska tälle päivälle varattu luennoitsija on kuulema kokoaikaisesti töissä yliopistolla, hänen piti saada tulla nyt juuri pitämään suunnittelemansa luento. Tentti olisi kuulema EHKÄ käynyt olla ensi viikolla. Vaikka opettaja ei näyttänyt ymmärtävän sitä, että jos opiskelijat ovat verta ja hikeä vuodattaen valmistautuneet tenttiin, on se oikeudenmukaista muistaa ja pitää luvattuna päivänä, lupasi hän sen torstaille, kun oikein pyytelimme. En osaa enää oikein muuta kun huvittua tästä epämääräisyydestä. Ensimmäisiä esseitäkin yhä odotellaan takaisin, palautuspäivä oli neljä ja puoli kuukautta sitten.

Viimein saimme tietää myös tenttipäivät. Nekin olivat ilmeisesti olleet opettajien tiedossa jo hyvän aikaa, mutta kukaan ei ollut muistanut meille oppilaille niistä kertoa. Kaikki pitäisi kuitenkin siis olla ohi perjantaina 16.5. Sitten vietän varmasti ainakin muutaman viikon Dublinissa, ja odottelen mahdollisesti muutamia vieraitakin käymään sinä aikana. :)

Talossamme asuu 3 ranskalaista, ja kuten olen ennenkin sanonut, ransakalaiset ovat ehdottomasti vaihtarien enemmistö täällä Dublinissa. Täytyy sanoa, että saan nykyään päänsäryn joutuessani kuuntelemaan pitkiä aikoja kieltä jota en ymmärrä (erityisesti aamuisin) ja ranskalaisten seurassa joudun tähän tilanteeseen usein. Miksi ihmiset tulevat ulkomaille, jos eivät ole halukkaita käyttämään kyseisen maan kieltä? Miksi ihmiset tulevat ulkomaille, jos he eivät ole halukkaita aktiivisen puhumisen kautta parantamaan kielitaitoaan? Miksi he viettävät aikaa vain omanmaalaistensa kanssa, puhuen omaa kieltään? Haluaisin myös ihmetellä, miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia että käyttävät kieltä jota muutama tai pahimmassa tapauksessa vain yksi seurueessa oleva ei ymmärrä, mutta täytyy todeta että olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa sillä “toisella puolella” työskennellessäni lukion jälkeen Göteborgissa kymmenien muiden suomalaisten ja muutaman pohjoismaalaisen kanssa. Tästä eteenpäin toivon osaavani huomioida kielivähemmistön paremmin!

Ranskalaisiin liittyen vielä pieni kevennys – linkki :)

http://plaza.fi/ellit/tyo-ja-yhteiskunta/ymparisto-yhteiskunta/mita-pariisilaiset-ajattelevat-suomesta

Kommentoi