maaliskuu 31, 2008 at 5:26 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia)
Voikukat ja muutkin kukkivat tienvieruksilla, aurinko paistelee lämpimästi sadekuurojen lomassa ja tällekin viikolle on luvattu 15 astetta usealle päivälle. Aikas ihanaa!
Opettajani Mary totesi tänään että näytän loman jälkeen levänneeltä ja hyvinruokitulta. Äiti taisit onnistua 
maaliskuu 24, 2008 at 9:59 ip (Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia)
Pyhä Patrick (iiriksi Naomh Pádraig, engl. Saint Patrick) (kuoli viimeistään 493) on Irlannin suojeluspyhimys, jonka ansioksi on nimetty kristinuskon vakiinnuttaminen Irlantiin 400-luvulla. (Wikipedia) Pyhän Patrickin päivää vietetään eri puolilla Irlantia, 17.3. joka oli tänä vuonna maanantai. Kuulemieni tarinoiden mukaan pienimmissäkin kylissä on kulkue, jossa kylän asukkaat kävelevät siitä kylän pubista toiseen. Dublin oli pullollaan turisteja, ja itse pääjuhlapäivänä oli kahden tunnin mittainen paraati joka kulki läpi suurimpien katujen, sekä musiikki/tanssitilaisuus jossa oli tietystikkin kuultavana irlantilaista kansanmussiikkia.
Nutrition Partyt olivat St. Patrickia edeltävällä viikolla. Kuvassa meidän luokka.
St. Patrick’s dayn paraati oli täynnä soittokuntia…
Kaduilla oli erilaisia esityksiä koko viikonlopun.
Ja ihmiset olivat sonnustautuneet Irlannin väreihin, ulkomaalaiset tietysti kaikkein innokkaimmin…
maaliskuu 15, 2008 at 4:12 ap (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)
Alkujärkytyksen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että irlantilaisten aksentti on mielestäni erittäin pehmeä ja kaunis. Akateemisessa maailmassa, jossa olen irlantilaisten kanssa ollut eniten tekemisissä, monien mahdollinen kotipaikalta peräisin oleva aksentti on varmasti enemmän tai vähemmän tasoittunut. Onhan niitä vääntäjiäkin maalla matkustellessa kuultu, mutta periaatteessa tähän irkkupuheeseen totuttuani olen sitä mieltä, että se on paras mahdollinen aksentti millä englantia voi maailmassa puhua. Esimerkiksi sanojen lopussa olevat T -kirjaimet ääntyvät pehmeän kauniisti enemmänkin S -kirjaimiksi.
Kahtena peräkkäisenä iltana olen kuitenkin löytänyt itseni kuuntelemassa irlantilaisten poikien/miesten smalltalkia, ensimmäisenä iltana Nutrition Partyissa, ja toisena lempipubissani. Kummallakin kerralla mulle on tullut tunne, että katselen ulkopuolelta hassua näytelmää jossa ihmiset puhuvat hassusti erittäin hassulla aksentilla. Että eikai ne nyt OIKEASTI, TOSISSAAN voi puhua NOIN!!! Esimerkiksi nesteiden (oluen) mittayksikkönä käytettävä “paint” ääntyy jokseenkin: [phoint].
Ennen viimeviikkoista käytännön tenttiäni pelkäsin, että joutuisin tekemään ruokavaliokyselyn joltakin donegalilaiselta (Irlantiin kuuluva alue siellä Pohjois-Irlannin länsipuolella) maalaismieheltä. He kuulema vääntävät tervehtiessään “How are you?” -kysymyksen: “Haijja?” Jos joskus saatte jostakin käsiinne muuten irlantilaisen “Garage” -nimisen leffan, katsokaa ihmessä. Onni on, että kyseisessä Kaurismäki -tyylisessä leffassa ei paljon puhuta, muuten olisi suomalainen kyllä pudonnut juonen kärryiltä alta aikayksikön.
Mitä lie kohteliaisuutta, mutta itse irlantilaisia lukuunottamatta muut brittejä myöten ovat sanoneet minulle että kuulostan irkulta. Kohteliaisuutena olen sen todellakin ottanut, mutta enää en tiedä mitä siitä ajattelisi 
Vielä kun oppisi luontevasti kiittäessä sanomaan “Thanks a million”!!
maaliskuu 13, 2008 at 12:20 ap (Kuvia)
Siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa nähdä, miten asun:
Talomme. Meidän puolisko on tuo lähempänä oleva, ja minun ikkuna toinen oikealta ylärivistössä.
maaliskuu 13, 2008 at 12:02 ap (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia)
Blogini oli wordpressmagazine.se :n “Finlands 100 populäraste wordpress -bloggar” listalla, joten päätin että on jälleen aika päivittää uusia kuvia viime viikkojen tekemistäni. Mikä lie kyseisen ruotsalaissivuston kriteeri blogin suosion mittaamiselle, koska en olettaisi blogini sinne yltävän noin 20 ihmisen päivittäisellä kävijämäärällään. Ihmiset usein paljastavat blogeissaan, millä hakusanoilla niihin on löydetty. Minun edellisen viikon kattavalla listalla on: yleinen luulotauti, luulotauti, Malahide linna, kielikukkasia, proteiinia kipeänä, saksalainen stereotypia, tapetti, irlantilaiset typeriä, asun Dublinissa, suomalaista ruokaa Dublinissa, lämpötilaennätys, one tuulilasi. Mutta sitten asiaan…
Lea, Jenna ja Taru lomailivat Dublinissa viikonpuolikkaan. Tässä Killineyn biitsi…
maaliskuu 8, 2008 at 12:38 ip (Opiskelu)
Käytännön tentin nimittäin, eilen. En olisi uskaltanut/pystynyt tekemään sitä tänne tullessani, joten voin nyt todeta kielitaitoni kehittyneen. Hoplaa!!!
maaliskuu 4, 2008 at 10:14 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Hassua)
Halusin tänään imuroida, mutten voinut, sillä imurin pölypussi oli täynnä eikä talossa ollut uusia. Saksalainen kämppikseni oli huomannut tämän aijemmin, muttei voinut ostaa uusia, koska LIDLissä ei ole niitä myytävänä. (Tähän väliin todettakoon, että LIDL ei itseasiassa ole lähin kauppa, vaan myös hänen koulumatkan varrella on kätevämmin brittiläiseen ketjuun kuuluva halpamarketti.) Viimeksi kun astianpesuaine oli loppu, oli saman ihmisen vuoro ostaa sitä, mutta koska oli lauantai ja hän kuulema oli menossa ostoksille seuraavan kerran tiistaina, joku muu osti seuraavan pullon ainetta ja hän kantoi kortensa kekoon sitten ostospäivänä. Onkos joku joskus stereotyyppisesti kuvannut saksalaisia järjestelmällisiksi tai joustamattomiksi…?
Ja sitten pitänee kertoa jotain hyvääkin. Yleensä täällä tapaamani saksalaiset ovat halukkaita puhumaan englantia (toisin kuin eteläiset naapurinsa, sarjassamme stereotypioita ranskalaisista), ja vieläpä puhuvat sitä kohtuu sujuvasti. Keittiömme näyttää tyttö-, eikä poikatalon keittiöltä. Ehkä suomalainenkin huumori on jotenkin jäykkää ja tylsää tai sitten saksalainenkaan ei ole sitä, mutta oikeasti he ovat ihan hauskoja. Kahden saksalaisen läsnäolo talossamme tekee ehdottomasti siitä erityisen, sillä vain täällä voit aamulla herätä siihen kimakkaan ääneen kun kaksi miestä huutelee toisiaan vanhanaikaisella saksalaisella naisten nimellä. “[Papsiiiii!!!!]“
…katuteatteria…
…ja jättiläisilmapalloja.
Huoneeni neljästä eri kulmasta. Dublinin hintatasoa kainostelematta valottaakseni: maksan tästä pienenpienestä huoneesta, omasta (?) vessasta, kahden ihmisen kanssa jaetusta suihkusta ja 8:n ihmisen kanssa jaetusta keittiöstä puolen tunnin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta lähemmäs 5 ja puoli sataa euroa.
Ja tässäpä vielä näkymä huoneeni ikkunasta (lasin läpi otettuna kun ikkuna ei aukea kuin puoliväliin). Toiselle puolen katua nousee jokin armeijalle kuuluva rakennus. Sunnuntaisin rakennusmiehillä on vapaapäivä, ja minä nautin pitkistä unista… 
Croke Park ja gaelic football -ottelu. Kelttiläinen jalkapallo on minun silmissäni jonkinlainen sekoitus jalkapallosta, koripallosta ja ehkä rugbystakin. Ottelun aikana ehkä kolme kertaa kävi näin: kaatunut mies ei enää noussut, pikkuruinen sairaankuljetuskärry ajoi paikalle, vei miehen pois ja kuulutettiin “joukkueesta xxx pelaajan numero xx korvaa pelaaja numero xx”. Asterix -meininkiä?
Jälkkärit intialaisessa ravintolassa. Houkuttelevia? Pääruoat oli oikeasti ihan älyttömän hyviä, mutta näistä jälkkäreistä varsinkin tuo oikeanpuoleinen riisikökkö maistui vedelle. Vasemmanpuoleiset muistuttaa mielestäni perunoita.
Rag week, ja Tradsoc (irlantilaisen kansanmusiikin kerho) soittelemassa Trinity Collegen kampuksella. Me irlantilaista musiikkia soittaa osaamattomat osallistuimme Ceiliin. Kyseessä on irlantilainen ryhmätanssi, jonka saloihin en tosin päässyt kovin syvälle kesken ilottelun yllättäneen sateen sekä tanssipartnerieni taidon korvaavan innon vuoksi. Hauskaa oli joka tapauksessa!
Lea ja juustokakku, Jenna ja Taru DART -junassa.
Tyttöjen kanssa vierailin toisen kerran Kilmainhamin vankilassa. Kiinnostava, ja kammottavakin pala Dublinin ja Irlannin historiaa – suosittelen ehdottomasti kaikille Dublin -turisteille!
Tästä nurmikkoisesta autosta olen jo kauan halunnut ottaa kuvan, ja viimein löysin sen parkkeerattuna enkä aina ajelemassa kameraani karkuun.