6.00 Heräsin kadulta tulevaan meteliin. Mietin, ovatko britit miehittäneet Dublinin vai lentokone tehnyt pakkolaskun kadullemme. Kyseessä oli kuitenkin taloamme lyllerrysvauhdilla ohittava telaketjuinen kaivinkone. Ah sitä musiikkia, kun telaketjun hampaat kolisivat asfalttia vasten.
7.00 Nukuin.
8.oo Olin torkkunut herätyskelloni kanssa noin 30 min, käynyt pesemässä hampaani ja todennut, että mulla on kipeä olo. Lähettänyt luokkatoverilleni viestin, että toimitan ihopoimumittauslaitteet hänelle myöhemmin. Rakennusmiehet tulivat töihin tien toiselle puolelle, joten laitoin korvatulpat korviini ja jatkoin unia.
9.oo ja 10.00 Nukuin.
11.oo Olin herännyt, ja todennut, etten edelleenkään voi hyvin. Yritin metsästää kuumemittaria asuintovereiltani – turhaan. Päätin, että opiskelen tänään, jos kerran jään kotiin.
12.00 Puhuin Bennyn kanssa Skypessä. Kirjoittelin Anun kanssa messengerissä. Meillä on mitä todennäköisimmin toinenkin festarikeikka ensi kesälle – jihuu!!! Minun teki mieli leikkelemakkaraa. Yih. Tämän himotuksen, jollaista en ole kohdannut viimeiseen viiteen vuoteen, pistän kipeänäolon ja siihenastisen syömättömyyden piikkiin. Syön yleensä suht säännöllisesti, ja vatsani on tottunut vastaanottamaan näihin aikoihin jo toista ateriaa.
13.00 Söin aamupuuroa. Puhuin Erjan kanssa messengerissä.
14.00 Menin palauttamaan ihopoimumittaushärvelit Lisalle viereiselle juna-asemalle ja läksin kauppaan – edelleen kipeä olo. Menin Tescoon ruokaostoksille. Jos on kipeänä, saa syödä mitä herkkuja tahtoo, eikös? Tai siis niitä pitää syödä, vaik olisi paha olo. Ostin järkevien asioiden lisäksi hillotäytteisiä torttuja, vaikka en edes tykkää hillosta. Oon monesti halunnut maistaa niitä. Ostin myös juustoa, vaikka ajatus siitä ällötti. Mutta yleensä tekee mieli juustoa (paitsi ei cheddaria, yök), joten ostin sitä ihan sen perusteella.
15. Tekstasin toiselle luokkatoverilleni Jeanille, etten pääse hänen 21-vuotispirskeisiin tänään, koska oon kipeänä. Talosta poistuminen ei tuota tuskaa, mutta discomeininki varmasti tuottaisi nyt. Emmekä ole ollenkaan niin läheisiä kavereita, että mulla olisi velvollisuus olla ko. juhlissa, vaikka mielelläni olisin mennytkin. 21-vuotiset vaan tuppaavat täällä olemaan oikeat megabileet toisinaan. Nämä olisi olleet yhdessä keskustan hotellissa. Söin hillotorttuja, ja totesin etten todellakaan tykkää hillosta. Pohja oli kuitenkin gluteenittomaksi leivonnaiseksi onnistuneen lehtevä ja voitaikinamainen. Kaavin hillot pois ja pistin banaaninpalan ja jugurttia tilalle. Oli parempaa. Voin pahoin hillosta.
16. Puhuin äidin kanssa skypessä ja laitoin ruokaa. Söin kikherneitä juuston sijaan.
17. Istuin ranskalaiskämppisteni Constancen ja Clairen sekä heidän vieraan kanssa keittiössä juomassa teetä, ihan vain siitä ilosta että viimeinkin näin livenä talossa jonkun ihmisen. Pohdin, jaksaisinko synttärien sijaan kuitenkin vaihtarien kanssa illalla leffaan. Ne menevät kuitenkin sen jälkeen kaljalle, muttamutta, voisinhan minä tulla leffan jälkeen suoraan kotiin. Juno:lla oli kuitenkin Oscarehdokkuuksiakin, joten hyvä leffa sen täytyy olla. Katsoin kyllä Oscargaalaa, mutta olin kiinnostuneempi ihmisten pukeutumisesta kuin palkinnonsaajista, joten en muista saiko se niitä.
18. Jotta edelleen voisin välttää opiskelua, päätin kirjoittaa blogiini jotain.
19. Söin lisää, mikä on tietysti erittäin järvkevää jos voin pahoin. Ja päätin mennä leffaan, jotta tuulettuisin vähän lisää ulos talosta. Kaljalle/siiderille en kyllä mene, vaan tulen leffan loputtua kotiin. Mietin, pitäisikö mun nyt kosia jotakuta karkauspäivän kunniaksi? En pysty kuvittelemaan Bennyä hamekangaskauppaan, joten jätin idean sikseen. Neljä vuotta sitten taisin hienon intialaisen kankaan toivossa kosia tekstiviestillä Aasiassa matkaillutta tuttavaani. Lupauksesta huolimatta sitä kangasta ei koskaan kuulunut. Opiskelin vähän. Opettelin, minkäkokoisia annoksia tulisi saada päivässä viljatuotteita vähintään kuusi, kasvi- ja hedelmäryhmää vähintään viisi, maitotuotteita kolme sekä lihatuotteita ja niiden vaihtoehtoja 2. Hoplaa, tunsin itseni ahkeraksi ihmiseksi, enkä suinkaan tyhjäksi lorvijaksi joka viettää päivänsä käyttämättä minuuttiakaan mihinkään työntekoon.
