Ja onneksi minun ei tarvitse olla huolissani lentoturvallisuudesta, sillä turvallisuusmääräykset ovat huipussaan ja matkustajia suojellaan ja matkustus tehdään mukavaksi kaikin mahdollisin keinoin. Koska kaikki nesteet ja niidenkaltaiset aineet ovat matkustamossa kielletty, joulutortut ja lanttulaatikotkin on pakattava iskunkestävästi ja laitettava ruumaan – hyvä niin, sillä kyllähän sen nyt jokainen tajuaa että paistettu luumuhillo olisi riski. Sensijaan taxfreeshopit saavat tietenkin tehdä rahaa myymällä alkoholia lasipulloissa, jotka ovat ehdottomasti turvallisempia esineitä kuin vaikkapa kynsisakset, jotka takavarikoidaan turvatarkastuksissa automaattisesti. Turvatarkastukset tehdään niin tehokkaasti ja matkustajia palvellen, että aremmat esineet, kuten vaikkapa kannettavat tietokoneet, revitään ulos koteloistaan ja heitetään läpivalaisulinjalle. Eikö tarkastajille muuten tule mieleen, että valmiiksi rikottu kone ei ole enää helposti rikkimenevä esine, ja sitä voi käyttää tehokkaana aseena ja vaikkapa kolkata pahaa-aavistamattoman vierustoverin, jos tämä ei suostu luovuttamaan ikkunapaikkaa?
Saunakokemus numero kaksi
joulukuu 11, 2007 at 11:17 ip (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)
Tapahtui jälleen Trinity Collegen sport centerin allasosastolla:
Saunakiulu (sellainen pieni, jollaisia voisin kyseisessä saunassa tyhjentää kaksikin yhden saunomisen aikana jos oikein kylmissäni olisin…) oli tyhjä saapuessani saunaan. Päätin mennä täyttämään sen altaan reunalla olevista suihkuista. Kun tulin kiulun kanssa ulos saunasta, allasvalvoja kuitenkin tuli luokseni ja sanoi menevänsä täyttämään sen minulle. Vähän kummastuneena moisesta palvelualttiudesta annoin kiulun hänelle, ja hän katosi vain henkilökunnalle tarkoitetusta ovesta, pois allashuoneesta. Aikani häntä takaisin odoteltuani minua alkoi palella, ja menin sitten takaisin lauteille istumaan. Eikä aikaakaan, kun allasvalvoja saapui kiulun kanssa saunan ovelle, kiulu täynnä vettä – ja vaahtoa! Minä sitten hiukan hymyillen utelin, että onko löylyveden seassa kenties saippuaa. “Eijei, se on saunatuoksua! Eukalyptusta!”
Lähes kylpylätason palvelut meillä täällä siis:) Huvittuneena vain mietin, että heittävätkö ihmiset sitten yleensä tuolla vettä kiukaalle, ja jos niin minkä verran, ja käykö hän joka kerta tuoksuttamassa löylyveden uudelleen. Hih. Hyvältä se kyllä tuoksui.
Hanat
joulukuu 8, 2007 at 5:25 ip (Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)
Näyttävät monissa julkisissa vessoissa tältä:
Varmasti arvaattekin, että toisesta hanasta tulee (tuli)kuumaa, ja toisesta (jää)kylmää vettä. En ymmärrä mikä tämän tarkoitus on. Monessa paikassa nämä hanat ovat vieläkin kauempana toisistaan altaan kulmissa. Haluaako kukaan pestä käsiään tulikuumalla tai jääkylmällä? Onko tarkoituksena pistää molemmat hanat päälle, ja sitten heilutella käsiään näiden kahden välillä? Olen kuullut joltakulta muusikolta vinkin, että jos on jääkylmät kädet ennen keikkaa, suuret lämpötilanvaihtelut pistävät veren nopeasti kiertämään. Mielestäni tällaisen olemassaolo ei silti ole perusteluta 90%:ssa Irlannin julkisista vessoista.
Kuvapläjäys – Pictures
joulukuu 8, 2007 at 5:12 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia, Opiskelu)
Marraskuussa teimme retken Malahiden linnaan. Malahide sijaitsee noin 20-30 minuutin junamatkan päässä Dublinin keskustasta pohjoiseen. – In november we made a trip to Malahide Castle. Malahide is about 20-30 min. by train from the city centre.
Ryhmämme suosituin kohde Malahidessa oli leikkikenttä… – The most popular attraction of our group in Malahide was the playground…Toiselle keskustan suuremmista kävely- ja ostoskaduista, Grafton streetille, sytytettiin jouluvalot marraskuun loppupuolella. – There has been christmas lights in Grafton street, the other one of the main shopping streets, since the end of the November.
Hyvää joulua irlannin kielellä – Merry christmas in Irish.
Olin kamerani kanssa myös keittiötunnilla. Tällä kertaa valmistimme ruokia, joiden koostumus oli muutettu erilaisten potilaiden tarpeiden mukaan. Jotkut tekivät nestemäisen dieetin potilaalle jonka leuat oli sidottu leikkauksen vuoksi, me teimme päivän ateriat nielemisvaikeuksista kärsivälle. – I took my camera with me to our kitchen class. We made texture modification foods, our group made meals of one day for a dysfagia patient.
Puuroa, vesi-Thick&Easy -seoksella pehmennetty voileipä, omenajälkiruoka kastikkeineen ja saostettua mehua – Porrige, a slice of bread made softer with water and Thick&Easy, stewed apple with custard and thickened juice.Kämppikseni Marion täytti 21 vuotta 29.11. – My housemate Marion had her 21st birthday 29.11.
Hyvää syntymäpäivää ranskaksi -kakkukynttilät – Happy birthday in french -candles
Eilen vietin iltaa mm. tulevien kämppisteni kanssa pubissa, he lähtivät tänään kotiin. – Yesterday I was out with e.g. my becoming housemates, today they had a flight home.
Irlantilaiset
joulukuu 7, 2007 at 10:56 ip (Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)
Satuin palaamaan eilen Dubliniin samalla lennolla Irlannissa asuneen ei-irlantilaisen ystäväni kanssa. Meillä oli aika samanlaisia kokemuksia ja näkemyksiä siitä, mitä irlantilaiset saattavat olla. Jos joku suomea osaava irlantilainen lukee tätä, niin älköön pahastuko, tykkään teistä jokatapauksessa ja tiedän, että suomalaisissa on varmasti ulkomaalaisten silmissä myös omat vikansa.
1. Irlantilaiset ovat erittäin ystävällisiä, kohteliaita ja avuliaita. Aina avaavat oven muille, eivät juuri tuupi ruuhkassa, kysyvät tarvitseeko ulkomaalainen vaihtari apua, ottavat minulle monisteita luennoita joilla en ole ollut jne. Aina sanotaan kiitos ja anteeksi ja niin edelleen. Kaikessa tässä olisi kyllä suomalaisilla paikkaa ottaa mallia (minunkin!)
2. Irlantilaiset ovat kovaäänisiä, ja puhuvat paljon (tästä jenkkiystäväni oli eri mieltä, mutta hän vertasikin omaan kotimaahansa). Itseasiassa minulla on välillä tarve pistää luokassa luentojen välillä sormet korviin – tätä en toki kohteliaisuussyistä tee- jos satun istumaan sen kaikkein kovaäänisimmän eteen. On vaikeaa päästä sanomaan mitään heidän väliin sillä he puhuvat peräkkäin ja päällätysten – erityisen vaikeaa on, kun ei puhu äidinkielenään ja varmasti englantia. Pienemmässä porukassa tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, ja välillä minut huomioidaan tosi hyvinkin.
3.Irlantilaiset saattavat olla jollain lailla agressiivisia. Tämä näkyy siinä, että opiskelutovereiden kesken vaikuttaa olevan jossain pinnan alla jonkinsorttinen kilpailu huolimatta siitä että ryhmähenki on mielestäni päällisin puolin tosi hyvä ja he viettävät aikaa keskenään myös vapaa-ajalla. Viimeksi keittiötunnilla kädestäni riistettiin sauvasekoitin, koska toimettomaksi jäänyt ryhmäläiseni halusi jatkaa perunamuusintekoani. Olin niin äimistynyt, etten osannut edes pyytää enkä ottaa sekoitinta takaisin.
4.Täällä on rento tunnelma. Negatiivisena se näkyy siinä, että asiat/ihmiset ovat myöhässä. Positiivisena siinä, että täällä ei oikein osaa stressata. Jopa minä olen hellittänyt. Asiat tapahtuvat kyllä ajallaan.
5.Irlantilaiset antavat aina neuvoja, pyysit niitä tai et, ja tiesivät he oikeasti jotain kyseisestä asiasta tai eivät. Minä, joka en ole niitä kaikkein hanakimpia ottamaan neuvoja vastaan ylipäätään, saan joskus purra hammastani. Itseasiassa Suomessa käydessäni huomasin, että sanon luonnostani jämptimmin “ei”, kun olen erimieltä, kun mitä tein lähteissäni. Se ei varmasti kuulu irlantilaisten kohteliaisiin tapoihin, mutta itse päättelin, että olen kokenut tarpeelliseksi oppia sen täällä, jotta saan tehdä kuten haluan.
Suklaa
joulukuu 7, 2007 at 10:22 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia)
Asuessani 2 kuukautta Göteborgissa kesällä 2003, ennen Helsinkiin muuttoani, laskin lähtiessäni tyhjät muoviset 0.75 litran tofujäätelöpurkit ennenkuin heitin ne roskiin. Niitä oli 12. Ja ainakin muutama oli mennyt roskiin sitä ennen. Mielestäni se oli aivan järkyttävää. Täällä maassa, jossa ainakin sisällä taloissa joutuu palelemaan, olen hakenut lohtua ja makeanelämyksiä suklaasta.
Lempparini on Green & Blacks -luomusuklaa, joka on täällä halvempaa kuin Suomessa. Koska nyt tajusin, että he varoittavat pakkauksessa gluteenijäämistä (miten tämä onkaan jäänyt huomaamatta??), päätin etten osta sitä enää. Ja se on hyvä, sillä sitä myydään joka kaupassa. Tällä hetkellä tyhjennettävänäni on lentoasemalta ostettu Fazerin käärepapereihin pakattuja tummaa suklaata sisältäviä konvehteja (onko ne konvehteja? en tiedä… mutta levy se ei ole ainakaan koska ne on erillisissä papereissa). Syitä suklaan syömiseen ovat olleet uuden maistelu (Tämä liittyy aina matkusteluun. Enkai kuitenkaan kolmen kuukauden jälkeen voi uskotella itselleni olevani matkalla???), makeanhimo, huonot eväät (ostin ruokatermoksen, joten tämä syy ei enää pitäisi olla olemassa…), koti-ikävä, tottumus siitä että voin ostaa suklaata koska haluan, koska teen aina niin, ja kaikenlisäksi Antti jonka kanssa täällä sillointällöin virkistän suomentaitojani on sitä mieltä että tumma suklaa on terveellistä, jollei jopa välttämättömyys terveyden ylläpitämiselle(ja tietenkin minä, vaikka kuinka ravitsemustietoinen ja valveutunut alan opiskelija olenkin, käytän tuota väitettä yhtenä puolustuksena heikkona hetkenä jolloin mietin kaupassa suklaalevy kädessä että ostaako vai eikö ostaa). Ensimmäisen kuukauden jälkeen oli tullut puolitoista kiloa lisää. Se ei haittaa, tiedän että minulla on siihen varaa, mutta jos joudun uusia vaatteita ostelemaan siksi että olen syönyt liikaa suklaata, niin kyllä nolottaa. Ja ihoni näyttää ainakin tosi huonolta. Noniin, eipä se ole hyvältä näyttänyt koskaan, joten eikai sekään ole sitten syy lopettaa. Joudunkohan kohta ottamaan opintolainaa suklaaseen?
Uudenvuoden jälkeen lopetan suklaan syömisen, ja seuraava palanen menköön kurkustani alas aikaisintaan pääsiäisenä!!!!!
Oikeanpuoleiset aivot
joulukuu 1, 2007 at 2:48 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia, Hassua, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)
En ole sitten vielä kolmessakaan kuukaudessa täysin sopeutunut tähän vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Tänään läksin jamipubista aikaisin pois, ehtiäkseni ratikkaan ja sieltä viimeiseen junaan. Ratikkapysäkille juostuani menin hengästyneenä ostamaan automaatista lippua ja huojentuneena huomasin näyttötaulusta, että kahden minuutin päästä tulee seuraava. Kun tämä ratikka sitten tuli, tajusin että se tuleekin väärästä suunnasta, ja että se toiseen suuntaan menevä sieltä toiselta puolelta oli tainnut mennä juuri ohi. Sitten puolijuoksua haitari (onneksi se kaksirivinen) selässäni kiiruhdin juna-asemalle, onneksi ehdin. Tähän saattoi vaikuttaa kämppikseni synttärijuhlin vuoksi neljätuntiseksi jääneet viimeöiset uneni, mutta sopeutumista tämä “vääränpuoleinen liikenne” näköjään tarvitsee. Autojen tulosuunnan osaan jo jotensakin hahmottaa, ja sitten ratikat niiltä yleisimmin käyttämiltäni pysäkeiltä, joihin tämä tämäniltainen Smithfield ei kuulu.
