Ihan sattuman kautta löysin itselleni uuden huoneen vain 10-15 minuutin kävelymatkan päästä toisesta opinahjostani, St. Jamesin sairaalalta. Se toinen, DIT:n rakennus, onkin sitten varmaan 40 min kävelyn päässä, mutta helpottaa silti. Ja nyt voin kävellä keskustasta kotiin niin halutessani/tarvitessani, ja ratikat kulkevat ainakin puoli yhteen. Tämän huoneen löysin, koska kaksi ranskalaista vaihtarikaveriani vinkkasivat minulle vapaasta huoneesta talossaan. Heidän lisäksi siellä sitten asuu kanssani ainakin puolalaisia, saksalaisia ja irlantilaisia. Hauskaa. Ja saan oman vessan, suihkua en kylläkään. Vähemmän hauskaa on se, että suljetun ikkunan takaa kuuluu liikenteen melua ja avatusta ikkunasta tulee sisään pakokaasua, mutta aijon sopeutua. Sitä paitsi vieressä on Phoenix Park, jossa tietenkin käyn sit joka päivä ulkoilemassa (juupajuu…). Ja sitten joudun luopumaan kämppikseni inhoamista ja minun rakastamista kalatapeteista kylppärissä. Ja saan luopua meidän molempien inhoamista “tyttötapeteista” joissakin muissa osissa taloa. Vuokraemäntä otti asian oikein hyvin ja varmasti menen vielä kevään kuluessa taloon vierailemaan. Tavarani muutan sitten ennen jouluksi Suomeen tuloa.
Erja sanoi,
marraskuu 27, 2007 klo 11:54 ap
Juu,. kyllähän mäkin täällä lähes päivittäin käyn..
Hieno homma, että löysit kivan kämpän! Varmaan helpottaa useempaakin asiaa toi kävelymatka keskustaan…! Ja se ainakin kuulostaa kivalta, että asukkaat on noin monikansallisia, opit muutankin kun irkkuenglantia…? Tai sitten et ymmärrä mitään asuintovereidesi vääntämästä englannistakaan..heh. 
arja84 sanoi,
marraskuu 27, 2007 klo 12:30 ip
Juu, no kyllä tää nyt vaikuttaa kovasti siltä että tuun kotiin oikein kunnon ranskalaisen aksentin kanssa…heh no ei vain. Juu, kivaa tietää että säkin käyt täällä lukemassa (en oikeesti tiennyt!).