Tässä jokin viikko sitten taisin hehkuttaa ahkeruuden iloa ja koulutöiden ihanutta, sokaistuneena siitä että viimeinkin saan täällä jotakin hyödyllistä aikaan. No, tänään palautin viimein ensimmäisen englanninkielisen tekstiviritelmäni, 3000 sanaa aiheesta “Ischaemic heart disease”, sisältäen iskeemisen sydänsairauden taudinkuvaa, diagnoosia, lääketieteellisiä sekä ravitsemuksellisia hoitokeinoja. Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen, mutta kivaa sen tekeminen ei lopulta oikeasti ollut. Lauantaina olin jo itkun partaalla, ja minun lähestulkoon tuli ikävä jopa erästä tiettyä surullisenkuuluisaa, kahdesti reputtamaani ja edelleen suorittamattomana roikkuvaa biokemian kurssia sekä nimeltämainitsematonta, kyseiseen kurssiin liittyvää luennoitsija. Toivottavasti saan hyväksytyn arvosanan ja tienaan näinollen ensimmäiset 20% kyseisen kurssin arvosanasta.
