Benny oli käymässä täällä viikon, ja viikonloppuna teimme retken länsirannikolle Galwayyn. Matkan taitoimme bussilla. Aikataulun mukainen matka-aika olisi ollut 3h40min, mutta mennessä matka kesti tunnin, ja tullessa puoli tuntia kauemmin. Tullessa matkaamme ilahdutti lisäksi joka kerta bussin pysähtyessä ja matkustajien ottaessa automaattisesti aukeavasta ja sulkeutuvasta matkatavaraosastosta laukkujaan kuuluva, peri-irlantilaisella pubiaksentilla sanottu “Stand clear. Luggage doors operate.” -varoitus, jota kuului niin kauan kuin luukku oli auki. Määränpää oli kerrassaan käymisen arvoinen.Galwayn rento pikkukaupunki-ilmapiiri tarjosi virkistävää vaihtelua Dublinin kiireelle, ja Aran saarista suurimmalla, Inis Morilla, jolla kävimme, oli ihastuttavan karua luontoa. Mennessä Atlantilla keinutti niin hirmuisesti, että minua suorastaan pelotti laivassa. Benny ei vanhana purjehtijana ainakaan myöntänyt hirvitystään 
Jos joskus menette Galwayhin ja aijotte nukkua kahden hengen huoneessa, välttäkää erästä Queen Streetillä olevaa hostellia. Henkilökunta oli kylläkin mitä mukavinta, myös sikäli että suostui palauttamaan rahamme kun keksin tarinan ahtaanpaikan kammoa potevasta poikaystävästäni, joka ei pysty nukkumaan kerrossängyn sekä noin 2 neliömetriä kääntymistilaa sisältävässä, kylmässä huoneessa.
Galwaylaiset direktiivit sopivista talomaalien sävyistä poikkeavat Suomalaisista jonkin verran.
Länsirannikolla ylläpidetään Irlannin virallista ykköskieltä, Gaeilgea (“iirin kieltä”)
