…mutta minun on nyt ihan pakko kirjoittaa tähän erikseen linkki, ja jos se ohjaa edes yhden ihmisen lisää vierailemaan osoitteessa www.tehotuotanto.net niin sitten en ole tehnyt sitä turhaan. Hieno dokumentointityö eläinoikeusaktivisteilta, joka ei saisi jäädä huomaamatta.
Sairaalareissu!
marraskuu 28, 2007 at 10:12 ip (Opiskelu)
Tänään sain hetken tuntea itseni lääkisopiskelijaksi ja ottaa uuden ja puhtoisen valkoisen takkini käyttöön, kun vierailimme Clinic -tunnilla sairaalassa. Itse päädyin gastroenterologian klinikalle, ja pääsin (?) seuraamaan gastroskopiaa sekä kolonoskopiaa. Hoitajat ja lääkärit olivat tosi ystävällisiä, lääkäri esitteli minulle eriksensä ohutsuolen nukkalisäkkeitä ja sain kysellä toimenpiteen aikana kysymyksiä. Kun itse olen ollut aijemmin kumpaisenkin toimenpiteen “uhrina” ja tiedän että molemmat ovat aivan kammottavia ja kivuliaita operaatioita, tunsin suurta myötätuntoa potilaita kohtaan ja minun oli vaikeaa pitää naamaani peruslukemilla. Ja muuten, jälleen kerran huomasin täällä miten hyödyllistä onkaan, että olen aikanaan opetellut anatomian kurssilla ihmisen osien latinankieliset nimet, koska monet ovat jotain hyvin samankaltaista englanniksi. Hauskaa.
Muutan jouluna!
marraskuu 26, 2007 at 8:21 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia)
Ihan sattuman kautta löysin itselleni uuden huoneen vain 10-15 minuutin kävelymatkan päästä toisesta opinahjostani, St. Jamesin sairaalalta. Se toinen, DIT:n rakennus, onkin sitten varmaan 40 min kävelyn päässä, mutta helpottaa silti. Ja nyt voin kävellä keskustasta kotiin niin halutessani/tarvitessani, ja ratikat kulkevat ainakin puoli yhteen. Tämän huoneen löysin, koska kaksi ranskalaista vaihtarikaveriani vinkkasivat minulle vapaasta huoneesta talossaan. Heidän lisäksi siellä sitten asuu kanssani ainakin puolalaisia, saksalaisia ja irlantilaisia. Hauskaa. Ja saan oman vessan, suihkua en kylläkään. Vähemmän hauskaa on se, että suljetun ikkunan takaa kuuluu liikenteen melua ja avatusta ikkunasta tulee sisään pakokaasua, mutta aijon sopeutua. Sitä paitsi vieressä on Phoenix Park, jossa tietenkin käyn sit joka päivä ulkoilemassa (juupajuu…). Ja sitten joudun luopumaan kämppikseni inhoamista ja minun rakastamista kalatapeteista kylppärissä. Ja saan luopua meidän molempien inhoamista “tyttötapeteista” joissakin muissa osissa taloa. Vuokraemäntä otti asian oikein hyvin ja varmasti menen vielä kevään kuluessa taloon vierailemaan. Tavarani muutan sitten ennen jouluksi Suomeen tuloa.
Comments, please!
marraskuu 23, 2007 at 8:39 ip (Uncategorized)
Olen viimeisten parin viikon aikana kuullut useammastakin blogini lukijasta, josta minulla ei ole ollut aavistustakaan. Ensiksi: tosi kiva kuulla että blogiani käydään lukemassa! Toiseksi: tasapuolisuuden nimissä olisi kiva kuullaa teistä! Komanneksi: ei ole kivaa kun kommenttiosuus jää kerta toisensa jälkeen tyhjäksi! Siellä artikkeleiden alla löytyy siis “Comments”, jota voi klikata ja sitten kirjoittaa sinne tervehdyksensä, sähköpostiosoite ei jää näkyviin. Eli, nyt kilpaa kommentoimaan niin minäkin tiedän ketä kaikkia täällä käy! Hoplaa! 
Kylmyysennätys
marraskuu 23, 2007 at 9:39 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia)
+13.9 C keittiössä tänään aamulla
edit päivää myöhemmin: + 12.9 C — söin aamupuuroa lapaset kädessä!!! 
Cheddar
marraskuu 21, 2007 at 10:12 ip (Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia)
Tescon juustohyllyIrlannista syötävästä juustosta on kuulema 85% cheddaria, ja tämä on helppo uskoa. Meidän lähi-Supervalun juustohyllyltä löytyy eri vahvuisia ja -värisiä cheddareita useammalta hyllytasolta. Josakin nurkasta sitten löytyy yksi raasteseos cheddaria ja mozzarellaa, ja sieltä aivan perimmäisestä kolkasta emmentaalia, joka onkin sitten hyllyn kallein juusto. Tänne tullessani en pitänyt cheddarista ollenkaan, pidin sitä aluksi itseasiassa erittäin vastenmielisenä ja pahanhajuisena. Niin vain olen kuitenkin irlantilaistunut, että jo maistuu se kaikkein miedoin versio, vielä kun löysin siitä hieman vähärasvaisemman version.
Suomi, Japani ja karaoke
marraskuu 21, 2007 at 9:02 ip (Hassua)
Eilen juttelin japanilaisen vaihto-opiskelijatuttavani kanssa suomea ja japania yhdistävästä asiasta: karaokesta. Aihe tuli esille siksi, koska japani-kerho järjestää ensi maanantaina karaokeillan. Itse kerroin totuuden siitä, että suomessa liian moni karaokelaulaja on humalassa eikä se aina ole ihan kaikista parasta kuultavaa. Japanissa on toisin: Laulamaan ei mennä alkoholin voimin, eikä tämä ole tarpeenkaan, sillä sitä ei tehdä julkisesti vieraiden ihmisetn nähden ja kuullen, koska japanilaiset eivät haluaisi vieraiden kuulevan, kun he laulavat. Se on leffaanmenoon verrattava kaverusten sosiaalinen ajanviettotapa, ja sitä tehdään pienissä, vuokrattavissa huoneissa oman porukan kesken. Kotivideoita karaoken laulamista varten heillä ei kuulema ole.
Texture modification
marraskuu 21, 2007 at 8:57 ip (Opiskelu)
Tänään luokallemme kävi pitämässä esittelyn edustaja firmasta, joka valmistaa erilaisia erityisvalmisteita nielemisvaikeuksista eli dysfagiasta kärsiville. Tämä puolitoistatuntinen oli kerrassaan kiinnostava.
Pahimmillaan dysfagiapotilaat saavat sairaalassa ruskeaa mössöä, johon on sekoitettu kaikki annoksen raaka-aineet lihasta kasviksiin (en muuten voinut olla tunnistamatta tuota mössöä samankaltaiseksi kuin mausteilla värjätty linssi-porkkana-parsakaalisosekeitto jota omalta lautaseltani usein löytyy…). Niissä sairaaloissa, joissa asiat ovat paremmin, potilaat saavat eriväriset raaka-aineet erillisinä pallosina lautaselleen. Parhaimmillaan nämä sosemöykyt muotoillaan muistuttamaan sitä, mitä ne ovat alunperin olleet, ja tämä tapahtuu laittamalla sose muotteihin ja pakastamalla. Apuna on tämän firman valmistama maissitärkkelys, joka sitoo nesteen ruoista.
Koska neste on kaikkein vaikeinta niellä, ja se menee helpoiten keuhkoihin, se sakeutetaan myös tällä erityisellä maissitärkkelyksellä. Tunnilla kokeilimme lusikoida omenamehuanäytemukeistamme, ja eipä se hassumpaa ollut.
Koti-ikävä
marraskuu 20, 2007 at 1:10 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia)
Kahden viikon päästä olen sitten Suomessa! Saavun 1.12. illalla ja palaan takaisin vielä reiluksi viikoksi opiskelemaan 6.12. Koti-ikävä ei hirmuisesti ole täällä ollessa vaivannut, mutta nyt kun tiedän että olen tulossa pian, se alkaa yltyä. Niiden viiden päivän aikana aijon ainakin viettää aikaa poikaystäväni kanssa, treenata ja keikata bändimme kanssa (Se varsinainen syy, miksi olen tulossa: tulukaahan kuuntelmaan Espoon kulttuurikeskukseen 5.12. kello 19!), syödä laktoositonta jugurttia sekä feta- ja raejuustoa ja gluteenittomia karjalanpiirakoita.
Medicine coursework – valmis!
marraskuu 20, 2007 at 1:01 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia, Opiskelu)
Tässä jokin viikko sitten taisin hehkuttaa ahkeruuden iloa ja koulutöiden ihanutta, sokaistuneena siitä että viimeinkin saan täällä jotakin hyödyllistä aikaan. No, tänään palautin viimein ensimmäisen englanninkielisen tekstiviritelmäni, 3000 sanaa aiheesta “Ischaemic heart disease”, sisältäen iskeemisen sydänsairauden taudinkuvaa, diagnoosia, lääketieteellisiä sekä ravitsemuksellisia hoitokeinoja. Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen, mutta kivaa sen tekeminen ei lopulta oikeasti ollut. Lauantaina olin jo itkun partaalla, ja minun lähestulkoon tuli ikävä jopa erästä tiettyä surullisenkuuluisaa, kahdesti reputtamaani ja edelleen suorittamattomana roikkuvaa biokemian kurssia sekä nimeltämainitsematonta, kyseiseen kurssiin liittyvää luennoitsija. Toivottavasti saan hyväksytyn arvosanan ja tienaan näinollen ensimmäiset 20% kyseisen kurssin arvosanasta.
