…on merkittava rajapyykki Irlannissa. Tuo ika ei tuo virallisesti minkaanlaisia lisaoikeuksia, mutta se on kuulema ollut perinteisesti paiva jolloin lapsi on saanut omat avaimet taloon. Monet viettavat tata tarkeaa syntymapaivaa varaamalla baarin, urheiluklubin, jazzbandin, DJ:n tai muuta sellaista ja kutsumalla lapsuudenystavat, sukulaiset seka mahdolliset kumminkaimat (tai mahdollisesti luokalla olevan vaihto-opiskelijan) sita juhlistamaan. Olin siis perjantaina yksissa tallaisissa juhlissa.
Itse en tuntenut paivansankaria ja muistin hanta ainoastaan hyvin suomalaisella muumikortilla, mutta sukulaiset ja ystavat vaikuttivat tuovan lahjoja/rahaa. Vieraat ostivat juomansa itse baarista, ja ainakin minun paikallaoloaikana tarjolla oli jotain pienta naposteltavaa, epaselvaksi jai oliko aijemmin ollut “oikeaa” ruokaa. Mitaan suoraa konseptia naiden juhlien viettamiseen ei kuulema ole vaan jokainen tekee sen tavallaan. Erikoista oli paivansankarille annetut 21 suukkoa, joista sen viimeisen sitten kuulema yleensa antaa oma tytto-/poikaystava jos tallainen sattuu olemaan. Koska paivansankari oli tytto, en sitten paassyt suukkojonoon…
Viela lopuksi todettakoon, etta hetken tunsin itseni vanhaksi. Suurin osa luokkalaisistani on 19/20/21-vuotiaita. Juhlassa yksi heista kysyi, milloin syntymapaivani on. Tahan vastasin etta huhtikuussa, ja etta sitten olen 24 vuotta. Tahan han totesi kauhistunut ilme naamallaan: ” Oh, that’s pretty old! I’m sorry.” Valokuvia viimeisista viikoista seuraa pian, silla nailla nakymin taloomme tulee huomenna netti. Saas nahda miten se toteutuu, tata on nyt odotettu 2 viikkoa liukuvin paivamaarin:)
