Vaihtarivuosi Dublinissa

Taman lyhyen oleskeluni aikana olen tullut sellaiseen tulokseen, etta jos haluat tietaa, miten jokin asia on ja sinun tulee selvittaa se irlantilaisilta, ei kannata tyytya kysymaan sita vain yhdelta vaan mielummin tehda mahdollisimman laajamittainen gallup. Ja mita useammalta kysyt, sen todennakoisemmin saat luotettavan johtopaatoksen kasiteltyasi vastaukset tilastotieteellisin metodein. Tahan kokemukseen saattanee tietysti vaikuttaa se, etten valttamatta aina ymmarra mita minulle sanotaan. Paras on tietysti, jos pystyt itse taysin luotettavasta lahteesta varmistamaan asian – tosin ne lahteet, jotka Suomessa ovat luotettavia eivat valttamatta ole sita taalla (kuten junien/ratikoiden aikatauluvihkoset tai -naytot). Viikon aikana olen valitettavasti jo unohtanut useita loisteliaita esimerkkeja (luojan kiitos), mutta tassa joitakin niista:

1. Menin kysymaan juna-asemalta, millainen lippu minun kannattaisi ostaa, kun olen opiskelija ja haluan liikkua Rahenysta (jossa asun) St. Jamesin sairaalalle (jossa osa oppitunneistani on). Taman matkan tulisin kulkemaan lahijunalla seka raitiovaunulla. No, tama juna-aseman lipunmyyja sanoi minulle, etta kannattaisi ostaa viikottainen lippu Heustonin asemalle, joka on yksi asema ennen St. Jamesia, ja pummata tuo viimeinen pysakinvali. Kyselin mahdollisista tarkastajista ja sakkosummista, ja tama mies sanoi, etta ei han ratikoiden sakkosummista tieda mutta ei niissa tarkastajia ole ikina ja niin monet sairaanhoitajat jotka tyoskentelevat St. Jamesissa ostavat taman lipun etta kylla se kannattaa. Huimasta neljan euron viikottaisesta saastosta ja taman lipunmyyjan yllytyksesta sokaistuneena sitten ostin kyseisen lipun. Jo ensimmaisena iltapaivana jouduin jattaytymaan ensimmaisesta ratikasta, koska tarkastajat iloisen oransseissa liiveissaan menivat St. Jamesin pysakilta vaunuun, ja kaytannossa heita oli liikenteessa joka aamu. Onneksi minun liput tarkastettiin aina matkan siina paassa, jossa menin ihan laillisesti. Ja tarkastusmaksu olisi kuulema ollut 60€. Kaikki, joille tasta tapauksesta puhuin, olivat ihan kummissaan moisesta lipunmyyjasta ja sanoivat etta vaunuissa on tarkastajia aina.

2. Jalleen kyselin erilaisia lippumahdollisuuksia juna-asemalta (tama oli ennen kuin kohta 1 tapahtui). Lippujen myyja sanoi minulle, etta viikottaisen lipun voi ostaa ainoastaan niin, etta se on voimassa sunnuntaista lauantaihin, ja kuukausilipun vain niin, etta se on voimassa kuukauden ensimmaisesta paivasta viimeiseen paivaan. Aimistyneena moisista kansalaisten elamaa vaikeuttavista saannoista varmistin taman asian ainakin kolmeen kertaan myyjalta. Seuraavana paivana mennessani kohdassa 1 kuvatun pummaajayllyttajalipunmyyjan luokse, tama kertoi etta viikottaisen lipun voi ostaa mina paivana tahansa seuraavaksi 7:ksi paivaksi, ja edellisena paivana kuulemani saanto oli ollut voimassa joskus 2 vuotta aijemmin. Tama jarjeton kuukausilippusaanto toki piti silti paikkansa.

3. Jos kysyn kaupassa gluteenitonta leipaa, myyjat saattavat vilkaista leipahyllya tai olla vilkaisematta ja sanoa ettei heilla ole sita. Gluteenittomat leivat loytyvat kuitenkin terveysruokaosastolta luomusuklaan ja painonvartijakeksien vieresta.

4. Jos kysyn tieta jonnekin, kuten esimerkiksi Connolly Stationille eli yhdelle paajuna-asemista, yksi osoittaa yhteen suuntaan. Kavelen yhden korttelin ja kysyn seuraavalta, joka osoittaa taas taysin vastakkaiseen suuntaan. Molempien selitysta seuraa hirmuinen puhetulva josta voin ehka hyvalla onnella poimia yksittaisia sanoja. Lopulta asema loytyy jostain lahiseudulta. (Tama esimerkki kuulunee osastoon “johtuu siita etten ymmarra aina mita minulle sanotaan”.)

5. Esimerkkeja siita, etta ne lahteet joita olen tottunut pitamaan luotettavana, eivat aina pida paikkaansa: Raitiovaunu saattaa lahtea paatepysakilta vaikka pysakin valotaulussa saattaa lukea, etta se lahtee vasta kahden minuutin kuluttua. Paikallisjunien kirjalliset aikataulut eivat valttamatta pida paikkaansa, vaikka ei ole edes ruuhka-aika.