Tanaan sitten lensin Ryan Airilla Tampereelta Dubliniin. Taakseni jatin onneksi jokseenkin asuttavaan kuntoon muuttolaatikoista siivotun asunnon. Lentokoneessa sain makua irlantilaisten huonoista puolista, kun takanani istui kaksi humalaista, ehka ikaistani poikaa jotka tilasivat kilpaa olutta koneen tarjoilukarrysta ja joista toinen huvitteli potkimalla penkkiani ja hypistelemalla/vetamalla hiuksiani. (Muutenkin on tuntunut etta ihmiset tuijottelevat tukkaani kadulla, mutta ehka se on vain omaa kuvittelua tuon lentomatkan seurauksena.)
Irlantilaisten hyvia puolia sainkin kokea loppupaivan, kun huippumukava koordinaattorini haki minut lentokentalta, kierratti kaupungilla ympari tarkeita paikkoja ja vei viela syomaankin (vihreaa teeta ja kasvis-tofurisottoa, jota soin puikoilla kunnes han ystavallisesti tilasi mulle lusikan). Todella outo tunne istua apukuskin paikalla vasemmalla puolella! Paa on pyoralla, huomenna pitaisi menna tapaamaan tulevaa “luokanvalvojaani” (joksikin tallaiseksi hanet ymmarsin) ja aloittaa asunnonetsinta. Olen ymmartanyt ehka puolet siita, mita mulle on tanaan puhuttu, hyva lahtokohta sekin ja toivon etten ole missannut mitaan tosi tarkeaa.
Kuvia seuraa, kunhan paasen paikkaan jossa niita pystyn koneelle siirtamaan!
