Viimeinen

kesäkuu 4, 2008 at 10:20 ip (Uncategorized)

Paluulento takaisin Suomeen sujui rattoisasti musiikkia kuunnellessa ja nukkuessa. Oli ehkä hyvä väsyttää itseni loppua kohden, niin ihmisistä ja Dublinista eroaminen ei tuntunut niin pahalta. Tavallaan tuntui, ja edelleen tuntuu oikeastaan siltä, että olin valmis Dublinin kanssa ja valmis palaamaan Suomeen. Jos olisin päättänyt palata myöhemmin, olisin kyllä löytänyt paljon uutta kivaa vanhojen ja loppuneiden asioiden tilalle ja aivan varmasti nauttinut niistä ehkä vieläkin enemmän, mutta näin on ihan hyvä. Matkalaukun purkaminen ja tavaroiden kaivaminen sieltä tuntui tosin jo vähän haikealle. Kaverini viesti siitä, että Dublinissa sataa kaatamalla, lievitti kylläkin ikävää kummasti.

Sain tänään vielä puhelun koordinaattoriltani, ja hän kertoi että tenttien tulokset olivat tulleet ja olin läpäissyt ne. Voin siis todeta hoitaneeni Irlannissa sen, minkä vuoksi virallisesti sinne menin ja se on ihan loistava juttu nyt.

Vaihtarivuoteni Dublinissa, ja sitä myöten myös tämän blogin pitäminen on nyt ohi. Vaikka yleisin blogiini tuovat hakusana onkin vuoden varrella ollut “luulotauti”, myös Irlannista ja siihen liittyvistä paikoista/ilmiöistä tietoa etsivät päätyvät ilmeisesti tälle sivulle säännöllisesti, ja toivottavasti siitä on jotakin apua heille tulevaisuudessakin.

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille – Thanks a million!!!

2 kommenttia

Kuvia, viimeinen osa

kesäkuu 4, 2008 at 10:04 ip (Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Kuvia, Matkustelua)

Irlanti äänestää ainoana EU-maana Lissabonin sopimuksesta, ja lyhtypylväät niin Dublinissa kuin maaseudullakin kehottavat äänestämään puolesta/vastaan.

Anun kanssa kävimme Dublinin eläintarhassa.

Ennisin festarireissulla Anun ja Pauliinan kanssa.

Samaisella reissulla poikkesimme myös Cliffs of Moherilla (ensimmäinen kuva) sekä Glendaloughissa (kaksi viimeistä kuvaa).

Munster Rugby. Nämä liput koristivat county Claren autoja, ikkunoita ja lipputankoja, eikä turhaan sillä joukkue voitti ilmeisesti Euroopan mestaruuden tai jotakin sinnepäin. Musiikkikin alkoi vasta ottelun jälkeen, kaikki pubit olivat ottelun vallassa iltaseitsemään eikä muusta ohjelmasta ollut tietoakaan.

Donegalin reissun porukka ja auto. Toisessa kuvassa lisäkseni vasemmalta Roxanne ja Seamus Kanadasta sekä Holly Jenkeistä. Matkan yleiseksi vitsiksi nousi se, että koska minulla oli(on) rastat, Hollyn hiukset takaa vihreät ja Seamus homo, Roxanne sai olla porukan virallinen edustushenkilö. Ensimmäisessä kuvassa tuulilasin edessä lisäksi Hollyn maskotti Tigerbomber.

Reissulla muun muassa nukuimme vanhasta junasta tehdyssä hostellissa, hengailimme rannalla, jahtasimme lampaita ja bongailimme traktoreita.

Viimeiset kuvat kämppiksistäni, joiden kanssa jaoin talon viimeiset viisi kuukautta. Ensimmäisessä kuvassa kanssani irlantilainen Niamh, toisessa Edel niinikään Irlannista, kolmannessa Philip ja Max Saksasta, neljännessä Claire ja Constance Ranskasta. Kanssamme asunut italialais-ranskalainen pariskunta Emanuelle ja Cindy katosivat mystisesti huhtikuussa Corkin -viikonloppunani, eikä heistä valitettavasti jäänyt minulle kuvaa.

Viimeistä iltaa kanssani lempipaikassani Coblestonessa viettivät Lucia (Italia) sekä Marion, Emma ja Lydie (Ranska).

Kommentoi

Lähtölaskenta: 0

kesäkuu 3, 2008 at 4:30 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia)

Lähteminen ei tällä hetkellä, puoliksi pakatun matkalaukun vierellä tunnu juuri miltään. Lähinnä kai siksi, että olen ajamisesta niin puhki. Ihmisten hyvästeleminen tuntui haikealta, mutta itkettänyt on toistaiseksi ainoastaan silloin kun harpistinainen pubinnurkassa lauloi surullista laulua leskeksi jääneestä naisesta, ja silloinkin vaan vähän. Viimeiset pari viikkoa tenttien jälkeen ovat olleet kovin stressittömiä ja erilaisia muusta ajasta täällä, enkä oikein osaa nyt edes kaivata sitä mitä oli näitä muutamaa viikkoa ennen. Luulenpa, että tästä matkasta toivuttuani lähden vielä muutaman vuoden sisään keski/eteläeuroopan kierrokselle, ainakin Pariisiin ja Pohjois-Italiaan tervehdyskierrokselle. Toisaalta, kuunneltuani kolme päivää autossa kolmen Amerikan mantereen pohjoispuoliskolla asuvan keskustelua kaupungeista joissa he ovat asuneet, haluaisin lähteä jonnekin Eurooppaa kauemmas seuraavaksi.

Suomeen paluu hermostuttaa hieman. Tiedän, että olen vuoden aikana muuttunut, mutta en vielä tiedä miten, sillä täällä minulla ei ole sille vertailukohtaa. Ainakin tämä vuosi on kasvattanut itseluottamusta siitä, että selviän vieraassakin ympäristössä ja vieraalla kielellä. Olen saanut kipinän uusiin kulttuureihin tutustumiseen, matkustamiseen ja ulkomailla asumiseen. Olen saanut kokea, että ystäviä ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä löytyy kauempaakin. Toisaalta olen erinäisten vuoden varrella kohtaamieni vaikeuksien myötä oppinut arvostamaan Suomea, siellä olevia asioita ja ihmisiä, ja siellä luulen tulevani kuitenkin lopulta elämään ja pysyvästi asumaan. MInua eniten yllättänyt asia on, että vaikka opiskelu oli lähtiessäni lähinnä pakollinen paha tämän vuoden toteuttamiseen, innostavien kurssien ja osaavien opettajien ansiosta innostukseni opiskeluun on syttynyt uudelleen.

Kommentoi

Lähtölaskenta: 1

kesäkuu 2, 2008 at 10:15 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia)

Kerrassaan hulvaton Domegal-matka kahden kanadalaisen ja yhden jenkkitytön kanssa. Väsymys painaa pitkän ajelun jälkeen, joten kuvat ja mahdollisesti lähtötunnelmatkin päivitetään Suomesta.

Viimeistä iltaa pubiin viettämään.

Kommentoi

Lähtölaskenta – 5

toukokuu 30, 2008 at 2:15 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia, Matkustelua, Musiikki, Opiskelu)

Tapaaminen koordinaattorin kanssa; sisälsi teen juontia, mukavaa jutustelua, joistakin käytännön asioista sopimista sekä pientä kertaamista siitä mitä tämä vuosi on ollut sekä tulevan kesän suunnitelmia molemmin puolin. (tätä hän ei virallisesti ottaen kertonut minulle, mutta ensimmäiset 10 opintopistettä kurssista, jonka sääntöjen ja ennalta ilmoitettujen pisterajojen mukaan minun olisi pitänyt reputtaa, ovat nyt varmat)

Vierailu levykaupassa nimeltä Celtic Note, muutaman irkkulevyn hankinta. Osoittautuivat tradimmaksi kuin mitä olin toivonut, mutta ihan kiva saada mukaan Suomeen laadukkaasti äänitettyä “jamikamaa”.

Hostellien etsintää huomenna alkavalle kolmen yön Donegal -reissulle. Ilouutinen siitä, että mukaan on saatu neljäskin auton kustannuksia jakamaan. Alunperin minä olin se joka haalin kavereita/tuttuja reissaamaan, mutta muutaman peruutuksen jälkeen mukana on yksi jonka tapasin ensimmäistä kertaa kaksi päivää sitten ja toinen jonka tapaan ensi kertaa huomenna kun menemme hakemaan auton. Reissusta tulee silti varmasti huippu. Kuskaan, koska automaattivaihteiset autot maksavat maltaita ja kanadalaisissa autokouluissa ei tarvitse oppia ajamaan manuaalivaihteilla jos ei erikseen sitä toivo. Manuaalivaihteet hiukka jänskättävät minuakin, mutta eiköhän se kytkin löydy ja vaihteetkin pysty vasemmalla kädellä vaihtamaan pienen harjoittelun jälkeen.

Punttis - viimeisen kerran Trinity Collegen Sports centerissä. Ja mitenkäs, kasvoiko hauikset tänä vuonna? En tiedä, farkut ainakin kiristävät enemmän kuin tullessa mutta oletan sen johtuvat enemmänkin suklaan ja keksien syönnistä kuin ahkerasta treenauksesta…

Pakettien pakkaaminen postia varten. Kävin sovittamassa ensin tyhjiä laatikoita kulman takana olevan postitoimiston palveluluukusta sisään – mahtui, joten en joudu kävelemään varmaankin yli 10 kilon laatikon kanssa keskustaan.

Cobblestone - ensimmäistä kertaa torstaina. Nyt olen käynyt siellä jokaisena viikonpäivänä. Tämä ilta oli hyvä, paikalla oli myös suosikkisoittimekseni viime viikonloppuna noussut irlantilainen säkkipilli. Siinä säkki täytetään puhatamisen sijaan palkeiden avulla ja ääni on pehmeä ja vieno skotlantilaiseen lajitoveriinsa verrattuna.

Sinitarrajälkien pesemistä seinästä lämpimällä vedellä ja sienellä. Mukana lähti vesiliukoista maalia joka sotki ympäristön valkoiseksi, sekä tapetinmuruja. Seinä on ruma, mutta oletan vuokraemännän maalaavan myös minun huoneeni, sillä hän on puuhannut sitä yleisissä tiloissa viikon sisällä joka aamu.

Kommentoi

Irlannissa/Suomessa hyvää/huonoa -lista

toukokuu 29, 2008 at 12:39 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia)

Irlannissa/Dublinissa hyvää:

-ihmiset puhuvat ventovieraille, ja ylipäätään puhuvat enemmän

-ihmisten kohteliaisuus, avuliaisuus ja ystävällisyys

-elävä kansanperinne: musiikki ja tanssi tietenkin, josta minulla on ollut ilo saada nauttia usein tämän vuoden aikana

-kansainvälinen tunnelma, ulkomaalaisiin uusiin ihmisiin on suhteellisen helppo tutustua (paitsi ranskalaisiin poikkeuksia lukuunottamatta)

-aktiivinen ja vaihteleva vapaa-aika – kaverit ja harrastukset

-oma rauha omassa huoneessa

-kivat kämppikset, mukavaa kun talossa asuu paljon ihmisiä ja eri maista

-kaupungin ihmispaljous ja eloisuus (tämä kertoo sopeutumisesta, sillä vuoden alussa se olisi mennyt miinuksiin)

-halpa luomusuklaa (johtaa runsaaseen kulutukseen, joka pitäisi varmaan laittaa miinuksiin…)

-aivan ihastuttava maaseutu, jota minulla on myös ollut ilo päästä näkemään

-ainaisesta myöhästelystä ja jahkailusta kumpuava rento tunnelma – parhaimmillaan Dublinin ulkopuolella

Irlannissa/Dublinissa huonoa:

-ihmiset eivät välttämättä tarkoita, mitä sanovat (pätee erityisesti kohteliaisuuksiin)

-asiat tapahtuvat viiveellä/myöhässä/eivät ollenkaan

-oma yksinäisyys omassa huoneessa

-kämppikset sotkevat kylppärin eivätkä siivoa jälkiään

-rakennustyömaa 10 metrin päässä ikkunasta on toiminnassa 6 päivää viikossa, alati soimaan pärähtävä naapurin varashälytin ja alati ikkunani alle työskentelemään palaavat asfalttimiehet

-kulttuurin kirjoittamattoman käyttäytymissäännöt, joihin en edelleenkään ole täysin päässyt sisälle

-bussit ovat hitaita ja myöhässä, pitkänmatkan sellaisissa ei ole vessoja ja junat opiskelijoillekin kalliita

-ei laktoosittomia maitotuotteita; gluteeniton leipä on paahtamatta pahvia; juustoa tarjolla lähinnä Cheddaria jota en ole kyennyt enää kuukausiin juuri syömään

-järjettömän kalliit vuokrat

-kylmät ja vanhat talot

-Dublinin ihmispaljoudesta kumpuava stressi ja kiire

-uimahallilta haiseva ja pahalta maistuva hanavesi

Suomessa/Helsingissä hyvää:

-rehellistä väkeä, ihmiset tarkoittavat mitä sanovat

-saan jakaa asunnon poikaystävän kanssa

-hiljainen asunto

-tunnen kulttuurin kirjoittamattomat käyttäytymissäännöt enkä tahattomuuksissani möläyttele rivien välistä epäkohteliaisuuksia sanojen/äänensävyjen väärillä valinnoilla

-bussilla voi matkustaa luotettavasti, myös kauemmas ja junat ovat opiskelijoille halpoja

-Vuohelan hapan ohut –leipä; laktoositon jugurtti, viili, raejuusto ja feta; kaupassa tarjolla muitakin kovia juustoja kuin Cheddaria

-HOAS ja opiskelijaystävälliset hinnat

-edullinen ja läpeensä toimiva joukkoliikenne

-ihastuttava maaseutu, jota en tosin ole tarkoituksella kiertänyt, mutta ehkäpä korjaan tämän asian

-lämpimät ja hyvinrakennetut talot

-tutut ja turvalliset ihmiset, ei tarvitse nähdä vaivaa ihmisiin tutustumiseen jos ei siltä tunnu

-sauna

-raikas ja hyvänmakuinen hanavesi

Suomessa/Helsingissä huonoa:

-ihmisten tylyys, jurous ja hiljaisuus

-joudun jakamaan asunnon poikaystävän kanssa

-kaupungin, erityisesti Viikin hiljaisuus, rauhallisuus, tylsyys?

-samat kuviot ja arkipäivä, jota aijon tosin syksyllä piristää joillakin irlantilaishenkisillä kulttuuritoiminnoilla…

Kommentoi

Lähtölaskenta: 6

toukokuu 29, 2008 at 12:13 ap (Arkipaivaa ja ajatuksia, Irlantilaisuuksia ja Dublinilaisuuksia, Matkustelua)

Anun ja Pauliinan vierailu sekä viikonloppumatka Ennisiin Fleadh Nua -kansanmusiikkifestareille ovat ohi. Ennisin matka ei ollut turha lain sillä sieltä löytyi koko vuoden paras jamimeininki, ja koska päätimme viimetipassa lähteä reissuun autolla näimme myös Cliffs of Moherin (minulle jo toinen kerta, mutta tällä kertaa sää oli sellainen että pystyi näkemään jotain!), Doolinin sekä Dubliniin palatessa Glendaloughin. Pääsin testaamaan, miten vasemmalla puolella ajaminen sujuu, ja kyllähän se suuremmitta kommelluksitta sujuikin kahdeksan kuukauden liikenteen tarkkailun jälkeen. Kuvia jälleen myöhemmin.

Täällä postiin laitettavia paketteja pakatessa sekä sinitarroja seiniltä raaputellessa lasken jäljellä olevia Irlannin päiviä, joita on nyt kuusi. Niistä tulen kolme viettämään niinikään autoillessa Donegaliin ainakin kahden kanadalaistuttavan kanssa. Suomeen palaaminen tuntuu mukavalta, mutta mietityttää myös, miten sopeudun takaisin.

Kommentoi

Kuvia – osa x

toukokuu 18, 2008 at 5:13 ip (Kuvia, Matkustelua, Musiikki)

Kuvia Ballydehobin reissulta, 18.-19.4. Anna ilahdutti ihmisiä soittamalla pubissa suomalaisia polskia.

Kuva Dublinin lahdesta, noin kello 5.30 aamulla. Tarkoitus oli mennä katsomaan auringonnousua, joka on kuulema kerrassaan upea rannalta katsottuna. Auringonnousu jäi pilvien vuoksi näkemättä, mutta Dublinin ranta valoineen oli kaunis.

Onko tämä kirsikkapuu vai mikä? Niitä on täällä vähän joka puolella, miellyttävät silmien lisäksi myös hajuaistia.

Lauantai-illan tunnelmaa Dublinista. Etualalla soittava James kokoaa Hughe’s pubin erilliseen eteishuoneeseen ihmisiä soittamaan erittäin aloittelijaystävällisiin jameihin. Takana olevaa miestä taitaa viulunsoitto väsyttää ;)

Lisää pubitunnelmaa: kuvissa Roxanne ja Megan Kanadasta, Lydie ranskasta, Daniel Unkarista, Emma ja Marion Ranskasta sekä Lucia ja hänen poikaystävä Italiasta (poikaystävän nimi on jokin Jooseppi-muunnelma).

Custom House ja peilikuvansa river Liffeytä vasten

Kommentoi

Hyvästijättöjä

toukokuu 17, 2008 at 12:49 ip (Arkipaivaa ja ajatuksia, Opiskelu)

Viime viikolla sanoin ensimmäiset heiheit ihmisille jooga- ja tradmusiikkikerhossa, eilen oli vuorossa luokkani. Vaikka näistä en kenenkään kanssa ole kovin läheisesti ystävystynyt, haikeaa kuitenkin kun ollaan säännöllisesti nähty enkä näistä suurinta osaa näe enää koskaan. Ylipäänsä muut vaihtarit sanovat että irlantilaisten kanssa on vaikeaa kaverustua, joten olen ollut tosi onnekas saadessani olla aina samojen 20 ihmisen kanssa luokassa ainoana ulkomaalaisena. Helpompi vaihtoehto olisi varmasti ollut jos olisin saanut olla muiden vaihtarien porukassa luennoillakin, mutta tällä tavoin kielitaitoni on ehdottomasti kehittynyt enemmän ja olen toisaalta oppinut enemmän irlantilaisten kulttuurista ja elämästä.

Eilen viimeisen tentin myötä sanoin hyvästit myös opiskelulle täällä. Vapauden tunne pisti melkein itkettämään, kun kävelin koulusta kotiin. Opiskelu täällä on ollut rankkaa, mutta olen saanut oppia ja nähdä hirveästi kiinnostavia asioita, jotka toivottavasti motivoivat vielä ensi vuonnakin. Siihen liittyy paljon hankalia muistoja erityisesti alkuajoilta, jolloin luentojen sisällön lisäksi minulta meni usein ohi myös ohjeet enkä tiennyt missä mennään. Mutta siihen liittyy onneksi myös monia hyviä muistoja loppuvuodelta, kun ylitin itseni tekemällä vieraalla kielellä asioita joita en tänne tullessa olisi kuvitellut pystyväni tekemään, ja saatoin todeta että yksi luennoitsijoistani ei ole alkanut puhua kuuluvammalla äänellä vaan kuulen häntä paremmin koska ymmärrän englantia paremmin. Hyvät muistot opiskeluun suhteen liittyvät myös luokkani tyttöihin sekä opettajiin, jotka ovat olleet koko vuoden hirveän ystävällisiä ja olen aina saanut heiltä apua kun olen sitä tarvinnut.

Viimeisten viikkojen suunnitelmiin kuuluvat pari vierasta suomesta/tanskasta, trad-musiikkifetarit Ennisissä, ja automatka Donegaliin viimeisenä viikonloppuna. Tämän lisäksi toivottavasti paljon mahdollisuuksia nähdä vielä vaihtarikavereita ja nähdä Dublinissa ne jutut, jotka ovat vielä näkemättä.

2 kommenttia

Tentit ohi!

toukokuu 16, 2008 at 2:52 ip (Opiskelu)

Kolmesta tentista yksi meni hyvin, kaksi muuta normaalioloissa reputtaisin. Kuitenkin, tiedan etta ensiksikin opettajilla on kova paine paastaa tytot tenteista lapi silla monet aloittavat tyoharjoittelun jo muutaman viikon kuluttua, ja elattelen pienia toiveita etta vaihtariparkaa armahdettaisiin.

Tahan viimeiseen tenttiin yksi opettajista kertoi tenttiin tulevat tehtavat, mutta oli kuitenkin vaihtanut toisen kysymyksistaan…reilua?

Tanaan sitten naen varmaankin viimeista kertaa luokkatovereitani, kun lahdetaan illalla yhdessa ulos.

Eilen loppui myos riverdance -kurssi, mika oli hirvean harmillista. Katselin tassa kuitenkin, etta Helsingin tanssiopisto tarjoaa samaa hupia, joten taidan suunnata sinne kunhan syksy koittaa. Haluaisin ostaa sellaiset erikoiskengat sita varten, koska taalla ne ovat varmasti halvempia. En kuitenkaan luota etta loysat polveni ja nilkkani kestavat sita jalkaterien ulospainvaantelya pidemman paalle ennen kuin naen, joten taidan tyytya tanssilenkkareihin.

Kommentoi

« Older entries